VUODEN 2018 PARHAAT

Nyt kun vuosi 2018 alkaa pikkuhiljaa tulla päätökseen, ajattelin instakuvien avulla kertoa miten minun vuoteni on sujunut. Kuvat eivät tule kronologisessa järjestyksessä, pistän kuvat vähän samoihin kategorioihin tai tapahtumiin.

Näissä kahdessa ensimmäisessä kuvassa olen koulun jutuissa. Ensimmäisessä kuvassa minulla on niin aito hymy, kun voi ihmisellä vain olla. Olimme viime tammikuussa luokkamme kanssa tekemässä Helsingin matkamessuilla maisteluannoksia varsinais-suomalaisien tuottajien tuotteista, ja jutun tilaaja piti meidän toiminnasta niin paljon, että menemme sinne vielä tänäkin vuonna! Toisessa kuvassa olemme koulumme opetuskeittiössä ja järjestimme pop up -tapahtuman, johon teimme myytävät tuotteet itse. Kun emme itse olleet tuotteita myymässä, teimme ystäväni kanssa kakkuja opetuskeittiössä. Olin silloin maailman onnellisin, kun uskalsin syksyllä 2017 lähteä opiskelemaan. Ja olen edelleen. Tällä hetkellä koulussa on niin ihanaa, koko loppukesä ja syksy on ollut niin inspiroivaa niin monella eri tavalla.

Erinäisiä tukkatyylejä olen kokeillut tämän vuoden aikana. Joskus maaliskuussa sain idean, että leikkaanpas itselleni otsatukan. Hetken (nanosekunnin) mietittyäni yhden saunareissun jälkeen repäsin ja leikkasin itselleni otsatukan. Eikä mennyt kauaa, kun rupesin kaipailemaan vanhaa tukkaa takaisin, kaksi viikkoa taisi olla näiden kuvien (vasemman puoleisen ja keskimmäisen, välillä. 😀 Tuo mustavalkoinen kuva on kesällä NamiNamastesta, jossa kävin paikallisessa kampaamossa leikkautamassa huonot latvat pois. Se leikkaus maksoi 8 euroa. Laatukin tosin oli sen hinnan mukaista. Pari viikkoa myöhemmin kävin Kuressaaressa yhdellä kampaajalla laittamassa raidat tukkaan ja tasoittamassa edellisen kampaajan leikkuujäljen. Se maksoi 26 euroa. Älyttömän halpaa tuolla eteläisessä naapurissamme. Vuoteen mahtui myös ainakin yksi huono kotivärjäys, joka piti peittää toisella värjäyksellä. Nyt olen päättänyt jättää hiusten värjäämisen vähemmälle ja saada oma tukka parempaan kuntoon.

Minustahan tulee kokki ja rakastan leipomista. Olen vuoden aikana kattanut kunnon aamiaisen monta kertaa (tietty aamiaisella täytyy olla myös vähän suklaata). Vappuna piti tehdä perinteisiä sokerimunkkeja. Siitä parin päivän päästä, minä täytin 28 vuotta (kakku ihmisellä olla pitää). Ja tuli sitä toukokuussa testattua useaan otteeseen myös macaronseja, kun Kaneliässät sai ensimmäisen tilauksen. Kaneliässät on siis minun ja ystäväni Sofian pitopalvelu”yritys”, jonka turvin olemme saaneet harjoitella uusia juttuja. Täytyy sanoa, että macaronsien tekeminen on älyttömän vaikeaa ja emme ole näitä ylioppilasjuhlien jälkeen valmistaneet. Olemme myös todenneet, että sokerimassa ei ole meidän ystävämme, mutta never say never. Ei sitä ikinä tiedä, milloin onnistutaan.

Tykkään myös valokuvata silloin kun se onnistuu 😀 Olin iloinen kesällä kun sain tähtitaivaskuvan onnistumaan, ja vielä milky wayn näkymään siinä. Se on hauska miettiä niitä tunteita, mitä on kuvan ottohetkellä miettinyt ja kun on saanut onnistuneen otoksen. Ja vielä se, kun sen kuvan on jakanut muiden nähtäville, mitä tunteita silloin on pyörinyt mielessä. Tuo kirsikankukkakuva nostattaa iloiset muistot pintaan toukokuulta kun kävin Helsingissä tapaamassa Sikkeä ja sopimassa työjuttuja 🙂

NamiNamaste. Täytyy sanoa, että tämä on koko tämän vuoden kohokohta! Odotin kuin kuuta nousevaa (toki jännittyneenä ja vähän surullisena, kun jouduin perheen ja ystävät jättämään koti-Suomeen) sitä että pääsen melkein kahdeksi kuukaudeksi Viroon katsomaan miten siellä töitä tehdään. Tapasin niin monta ihanaa ihmistä ja on ilo saada kutsua heitä myös ystävikseni. Tälläkin viikolla olen soitellut Elinan kanssa ja oli mukava kuulla kuulumisia ❤ Myös Siken kanssa olen ollut jutuissa ja olemme vähän jutelleet ensi kesästäkin! Hurjaa!

Ja vaikka Namastessa oli ihanaa, oli myös ihana tulla kotiin koiran ja miehen luokse! Käykää katsomassa toi linkki, siinä on video kun me näimme Onnin kanssa ensimmäistä kertaa 7 viikkoon!
https://www.instagram.com/p/Bn4IOmznTXg/?utm_source=ig_web_button_share_sheet

Raskaan syksyn aikana/jälkeen olen yrittänyt nauttia pienistä, ostin yhdeltä Helsingin reissulta tuon ihanan nahkalaukun, jota olen käyttänyt koko ajan. Toki sinne meni pitkä penni, mutta se on vain niin ihana! Ostin uuteen kotiin tuollaisen marmorisen alustan. Olen kyllä niin friikki kaikkeen kultaiseen, marmoriseen ja rustiikkiseen puuhun. Ja tuo kehikko mikä näkyy kuvassa, on myös aivan ihana 🙂

Toivottavasti ensi vuodesta tulee ihana ja tulen löytämään itselleni sellaisen olotilan ja tunteen, että kaikki sujuu ja olen muutenkin onnellinen. Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloisia ja onnellisia asioita, mutta tämä pimeä syksy ja sen mukanaan tuomat haasteet ja muutokset ovat latistaneet tunnelmaa tosissaan. Vielä olisi pari koulupäivää ja sitten alkaisi joululoma. Toivottavasti pian tulisi jouluinen olo myös minulle.

VASTOINKÄYMISIÄ VASTOINKÄYMISTEN PERÄÄN

Heippa, kun pyhäinpäivänä kirjoitin parisuhteen loppumisesta, en todellakaan tiennyt mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Muutin marraskuun puolessa välissä ihanaan ullakkoasuntoon Marttiin. Ihana asunto ja ihana pohjaratkaisu, ei niin ihanat naapurit. Muuttopäivänä jo eräs naapuri tuli kesken muuton sanomaan, että jos pitää noin kovaa meteliä, niin aika äkkiä saa varoituksen. No unohdin sen joksikin aikaa. Tiedostin kuitenkin koko ajan, että koirani ei tule olemaan hiljaa tuolla alkuun kun sen jättää yksin. Enkä Onnia viitsinytkään jättää yksin sinne, kun lähdin harjoitteluun. Vein sen äitini ja siskoni luokse Raisioon joka päivä.

Ex-kumppanini muutti itsenäisyyspäivänä entisestä asunnostamme pois ja olin siellä hänen kanssaan yötä itsenäisyyspäivän vastaisen yön. Hain omalta asunnoltani työkalupakin, jolloin huomasin että joku ihana naapuri oli jättänyt minulle lapun, miten minun täytyy oppia uudelleen kävelemään, kun askellukseni kuuluu niin selkeästi ja miten vessahommat kuuluu alakerroksiin asti. Minä päätin, etten päivääkään siellä enää halua asua, olen nyt punkkaillut viimeisen viikon milloin äidilläni, isälläni ja milloin olen ajanut Loimaalle ystäväni luo nukkumaan. 😀 Nyt on meidän väliaikainen koti isälläni, jonne aion tuoda myös tavarani.

Tuon kirjeen jälkeen ollut vähän allapäin, ja onko se mikään ihmekään? Yritän nyt kuluvien parin viikon aikana saada lopullisesti tyhjäksi yhteisen asuntomme ja myös tämän ullakkokämpän, jotta voin keskittyä uuden asunnon etsintään ja sitten uuteen muuttoon.

On näihin viikkoihin mahtunut myös positiivisia asioita, harjoittelu loppui ja sain sieltä itselleni työpaikan! Huikeaa! Joskus olen ajatellut, että ravintolatyö (keittiö) ei ole minua varten, mutta tämän ravintolan keittiössä oli niin ihana ilmapiiri, joten työkin siellä sujui 🙂 Kävin myös Onnin kanssa trimmauksessa ja hänestä tuli vallan komea poika
a
0F27445E-216D-4B3A-8C32-03C9CC09FF0C

Toivottavavasti teillä ollut parempi joulukuun startti kuin minulla! Ei ole oikein joulufiilistä tullut näiden yllämainittujen juttujen takia, eikä myöskään sen takia, että on satanut koko ajan vettä! Saas nähdä, tuleeko tänne valkeaa joulua. Epäilen!

PUHELINADDIKTI

Heräsin tänään klo 8.00 ja olen menossa 23.15 nukkumaan. Kello on nyt siis 23.15, olen jo sängyssä ja puhelin kädessä naputan tätä viestiä. Olen ollut hereillä n. 15 tuntia. Iphoneen tuli viimeisimmän käyttöjärjestelmäpäivityksen jälkeen sellainen toiminto, jolla näkee kuinka paljon käyttää puhelinta. Kävin äsken katsomassa kuinka paljon puhelimella olen tänään ollut ja se on oikeasti hälyttävää. 5 tuntia ja 36 minuuttia. Se on kolmannes siitä ajasta kun olen ollut hereillä. Aamulla ensimmäiseksi täytyy katsoa some läpi, instan feedit ja storyt, facebook ja blogit, iltasanomat ja iltalehti. Ja tunnin kahden päästä uudestaan sama ruljanssi. Ihan kuin kahden tunnin kuluessa olisi paljon enemmän. Olen nostanut puhelinta 68 kertaa päivän aikana. Siis selannut näitä edellämainittuja juttuja. Mitä kaikkea olisi kerennyt tekemään tuon liki kuusi tuntisen aikana, mikä nyt on kulunut puhelinta selaillessa? Tehdä koulujuttuja, tehdä opinnäytetyötä, pakata tavaroita muuttoa varten ja viettää aikaa Onnin kanssa.

Onnista puheenollen, luin jostain, että omistajan jatkuva sometus tekee koiran surulliseksi – voi johtaa masennukseen. Koira tuntee olonsa yksinäiseksi, sosiaalinen side kärsii ja esiintyy käytöshäiriöitä. Varoittavia esimerkkejä voi olla ruokahaluttomuus ja lisääntynyt unen tarve. Olenkin tässä katsellut Onnin meininkiä, hän on erittäin innostunut kun tulemme kotiin, mutta tavaksi on tullut heti istua hetkeksi sohvalle ja ottaa se kirottu luuri käteen. Onni alkaa nukkua, Onni nukkuu aika paljon. Uskon, että näissä älypuhelimissa on se syy. Miten kannattaa katkaista tällainen luuririippuvuus? Puhelimiin tuli myös sellainen päivitys, että voit määrittää laitteelle ruutuajan, kuinka kauan eri appeja pystyt käyttämään, mutta kun aika tulee ns. täyteen, puhelin kysyi jotain, että jatketaanko sitä ruutuaikaa. Ja hups, niin sitä on taas enemmän aikaa käyttää sitä appia. Ihan hölmö homma. Lupaan nyt marraskuun aikana vähentää puhelimen käyttöä radikaalisti ja keskittyä enemmän koiraan ja opintoihin, ystäviin ja perheeseen. Taidan tästä heti lähteä Onnin kanssa lenkille (jatkoin tekstin kirjoittamista aamulla) ja nauttimaan tuosta ihanan harmaasta ilmasta 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA