PATALEIPÄÄ JA KESKUSTELUA

6f6bd702-6b49-4b92-8152-cb23cee960590b0ddfe3-ccc6-4be1-b246-701fbb622bb3ea1521c3-93fc-433f-b899-c49502fe071dOlen jännittänyt tätä uutta vuotta kauheasti. Lähden reilun kuukauden päästä kuukaudeksi Ranskaan vaihtoon ja sieltä tultuani pitäisi kaapia kaksi koulua valmiiksi. Sen jälkeen onkin jännät paikat tiedossa, sillä en tosiaan tiedä mitä tehdä koulusta valmistuttuani.

Ja kun nyt on tullut niin siisti tarjous vastaan, ettei siitä edes kannattaisi miettiä kieltäytyvänsä. Haluan kokea uusia juttuja, mutta haluan myös järjellä pohtia näitä asioita. Joo, tällä hetkellä minun ei varsinaisesti tarvitse miettiä kuin itseäni (sinkkuja kun ollaan – kumma edes sanoa noin!) ja koiraa (ja koirakin voisi varmaan jäädä isäni luo asumaan ainakin hetkellisesti). Haluaisin keskustella asioista ystävieni ja perheeni kanssa, mutta tuntuu ettei kukaan tällä hetkellä pysty ajattelemaan sitä minun kannaltani, ainoastaan itsensä kannalta. Ironista tässä on se, että olen pystynyt Jarkolle näistä asioista puhumaan, eikä me olla enää yhdessä. Toki ystäviä. Tänään kävin äitini luona, ja hän rupesi jo sanomaan, että älä lähde sinne Ranskaan. Kaikki viime päivien stressi purkaantui siinä äidin ruokapöydän ääressä kyyneliin, kun kerroin haluavani kokemuksia. Nyt kun niitä on helppo hakea, varsinkin kun omaa rahaa ei tarvitse pahemmin siihen käyttää. Kyllä äitini ymmärsi sen, että sinne kannattaa lähteä ja sanoikin, että hän vaan rakastaa minua niin paljon, että toivoo että mitään pahaa ei sattuisi.

Oli kyllä kiva päästä puhumaan jollekin, kertoa omista tunteista ja itkeäkin vähän. Kyllä tämä tästä 🙂

Tein viikonloppuna pitkästä aikaa pataleipää ja otin siitä kuviakin 😀

YHDEKSÄNTOISTA

Niin se vuosi vaihtui. Taakse jäi muistorikas, mutta myös erittäin haastava vuosi. Sain kokea ammatillisesti paljon ja oma elämä heitti niin sanotusti härän pyllyä, kun parisuhde muuttui ystävyydeksi. Muutto itsekseen asumaan monen, monen vuoden jälkeen. Odotin innolla kaikkea sitä. Vajaan kahden kuukauden ”yksinasumisen” jälkeen muutan isäni luokse asumaan maaseudulle, vuokraan varaston, johon laitan isoimmat huonekalut.

Miksi muutan isäni luokse? Suurin syy sille on se, että todennäköisesti tulen olemaan tästä vuodesta melkein neljäsosan ulkomailla. Ei ole järkeä maksaa tänne 600 euroa kuukaudessa vuokraa. Siinä säästän pitkän pennin. Toinen syy muutolle on Onni. Onni saa olla siellä Oton ja Olgan kanssa, ei tarvitse olla päivisin yksin. Ja Onnilla on siellä itseni lisäksi myös isäni ja hänen naisystävänsä, jotka voivat Onnia myös hoitaa.

Kun saan säästettyä rahaa enemmän kuukaudessa, ajatuksissa olisi hankkia alkusyksystä itselleni oma pieni koti, johon voisimme Onnin kanssa muuttaa. Laskeskelin yhtenä päivänä, että maksoimme poikaystäväni kanssa reilussa kolmessa vuodessa vuokraa 37000 euroa. Se kuulostaa ihan älyttömältä summalta, ja mukava olisi jos sitä maksaisi itselleen.

Muutenkin vuonna 2019 haluan ”tutustua” itseeni paremmin, oppia kuuntelemaan omaa mieltä, ja hymyillä itselle enemmän. Millainen ihminen minä olen, kun ei ole toista siinä vierellä. Omaanlainen stepping out from a comfort zone, on se kun muutan isäni luo asumaan. Ei ole enää sellaista yksityisyyttä, en oikeastaan pysty nyt kokemaan sitä yksinasumisen ihanuutta. Miten niistä viidestä kuukaudesta selvitä? Aika menee kuitenkin tosi nopeasti ja syksy tulee pikemmin kuin osaamme edes kuvitella.

Valmistun koulusta alle viiden kuukauden päästä, ja pikku hiljaa täytyy pohtia mitä haluan tehdä työkseni toukokuussa ja viimeistään syksyllä? Millaiseen ravintolaan ja mihin?

Haluan myös tänä vuonna leipoa paljon ja kehittää tätä blogia, ottaa hienoja kuvia ja jakaa paljon reseptejä ym. Josko Kaneliässätkin pääsisi tekemään keikkoja..

Uskon, ja ennenkaikkea toivon, että tästä uudesta vuodesta tulee minun elämäni tähän astisista paras. Löydän itsestäni paljon uusia puolia ja tulen onnelliseksi.

Hyvää uutta vuotta ❤

VUODEN 2018 PARHAAT

Nyt kun vuosi 2018 alkaa pikkuhiljaa tulla päätökseen, ajattelin instakuvien avulla kertoa miten minun vuoteni on sujunut. Kuvat eivät tule kronologisessa järjestyksessä, pistän kuvat vähän samoihin kategorioihin tai tapahtumiin.

Näissä kahdessa ensimmäisessä kuvassa olen koulun jutuissa. Ensimmäisessä kuvassa minulla on niin aito hymy, kun voi ihmisellä vain olla. Olimme viime tammikuussa luokkamme kanssa tekemässä Helsingin matkamessuilla maisteluannoksia varsinais-suomalaisien tuottajien tuotteista, ja jutun tilaaja piti meidän toiminnasta niin paljon, että menemme sinne vielä tänäkin vuonna! Toisessa kuvassa olemme koulumme opetuskeittiössä ja järjestimme pop up -tapahtuman, johon teimme myytävät tuotteet itse. Kun emme itse olleet tuotteita myymässä, teimme ystäväni kanssa kakkuja opetuskeittiössä. Olin silloin maailman onnellisin, kun uskalsin syksyllä 2017 lähteä opiskelemaan. Ja olen edelleen. Tällä hetkellä koulussa on niin ihanaa, koko loppukesä ja syksy on ollut niin inspiroivaa niin monella eri tavalla.

Erinäisiä tukkatyylejä olen kokeillut tämän vuoden aikana. Joskus maaliskuussa sain idean, että leikkaanpas itselleni otsatukan. Hetken (nanosekunnin) mietittyäni yhden saunareissun jälkeen repäsin ja leikkasin itselleni otsatukan. Eikä mennyt kauaa, kun rupesin kaipailemaan vanhaa tukkaa takaisin, kaksi viikkoa taisi olla näiden kuvien (vasemman puoleisen ja keskimmäisen, välillä. 😀 Tuo mustavalkoinen kuva on kesällä NamiNamastesta, jossa kävin paikallisessa kampaamossa leikkautamassa huonot latvat pois. Se leikkaus maksoi 8 euroa. Laatukin tosin oli sen hinnan mukaista. Pari viikkoa myöhemmin kävin Kuressaaressa yhdellä kampaajalla laittamassa raidat tukkaan ja tasoittamassa edellisen kampaajan leikkuujäljen. Se maksoi 26 euroa. Älyttömän halpaa tuolla eteläisessä naapurissamme. Vuoteen mahtui myös ainakin yksi huono kotivärjäys, joka piti peittää toisella värjäyksellä. Nyt olen päättänyt jättää hiusten värjäämisen vähemmälle ja saada oma tukka parempaan kuntoon.

Minustahan tulee kokki ja rakastan leipomista. Olen vuoden aikana kattanut kunnon aamiaisen monta kertaa (tietty aamiaisella täytyy olla myös vähän suklaata). Vappuna piti tehdä perinteisiä sokerimunkkeja. Siitä parin päivän päästä, minä täytin 28 vuotta (kakku ihmisellä olla pitää). Ja tuli sitä toukokuussa testattua useaan otteeseen myös macaronseja, kun Kaneliässät sai ensimmäisen tilauksen. Kaneliässät on siis minun ja ystäväni Sofian pitopalvelu”yritys”, jonka turvin olemme saaneet harjoitella uusia juttuja. Täytyy sanoa, että macaronsien tekeminen on älyttömän vaikeaa ja emme ole näitä ylioppilasjuhlien jälkeen valmistaneet. Olemme myös todenneet, että sokerimassa ei ole meidän ystävämme, mutta never say never. Ei sitä ikinä tiedä, milloin onnistutaan.

Tykkään myös valokuvata silloin kun se onnistuu 😀 Olin iloinen kesällä kun sain tähtitaivaskuvan onnistumaan, ja vielä milky wayn näkymään siinä. Se on hauska miettiä niitä tunteita, mitä on kuvan ottohetkellä miettinyt ja kun on saanut onnistuneen otoksen. Ja vielä se, kun sen kuvan on jakanut muiden nähtäville, mitä tunteita silloin on pyörinyt mielessä. Tuo kirsikankukkakuva nostattaa iloiset muistot pintaan toukokuulta kun kävin Helsingissä tapaamassa Sikkeä ja sopimassa työjuttuja 🙂

NamiNamaste. Täytyy sanoa, että tämä on koko tämän vuoden kohokohta! Odotin kuin kuuta nousevaa (toki jännittyneenä ja vähän surullisena, kun jouduin perheen ja ystävät jättämään koti-Suomeen) sitä että pääsen melkein kahdeksi kuukaudeksi Viroon katsomaan miten siellä töitä tehdään. Tapasin niin monta ihanaa ihmistä ja on ilo saada kutsua heitä myös ystävikseni. Tälläkin viikolla olen soitellut Elinan kanssa ja oli mukava kuulla kuulumisia ❤ Myös Siken kanssa olen ollut jutuissa ja olemme vähän jutelleet ensi kesästäkin! Hurjaa!

Ja vaikka Namastessa oli ihanaa, oli myös ihana tulla kotiin koiran ja miehen luokse! Käykää katsomassa toi linkki, siinä on video kun me näimme Onnin kanssa ensimmäistä kertaa 7 viikkoon!
https://www.instagram.com/p/Bn4IOmznTXg/?utm_source=ig_web_button_share_sheet

Raskaan syksyn aikana/jälkeen olen yrittänyt nauttia pienistä, ostin yhdeltä Helsingin reissulta tuon ihanan nahkalaukun, jota olen käyttänyt koko ajan. Toki sinne meni pitkä penni, mutta se on vain niin ihana! Ostin uuteen kotiin tuollaisen marmorisen alustan. Olen kyllä niin friikki kaikkeen kultaiseen, marmoriseen ja rustiikkiseen puuhun. Ja tuo kehikko mikä näkyy kuvassa, on myös aivan ihana 🙂

Toivottavasti ensi vuodesta tulee ihana ja tulen löytämään itselleni sellaisen olotilan ja tunteen, että kaikki sujuu ja olen muutenkin onnellinen. Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloisia ja onnellisia asioita, mutta tämä pimeä syksy ja sen mukanaan tuomat haasteet ja muutokset ovat latistaneet tunnelmaa tosissaan. Vielä olisi pari koulupäivää ja sitten alkaisi joululoma. Toivottavasti pian tulisi jouluinen olo myös minulle.