KOTONA

9312DC25-8202-42A2-9830-BB8EB963552C

96B9E1D3-E200-4A08-BC5B-82E3FC5C2997

9ECD38A3-5E49-4B6C-9B1F-6CA2466FE252

B998F204-0852-4F4D-98E7-482A03440B28

6E5FF4E2-52B5-47C0-8DFE-63D276638416

 

Kello on 3.58. 2. huhtikuuta. Miten voi olla jo huhtikuu?! Uskomatonta, miten äkkiä aika kuluu täällä. Minä olen ollut nyt toista viikkoa lomautettuna, ja jonka takia päivärytmini on ihan retuperällä. Eilen menin nukkumaan puolilta öin, kello soitti vähän ennen kymmentä ja torkuttelin valehtelematta kaksi tuntia. Nousin klo 12, jotta voin mennä nukkumaan päiväunet 14-16.30. Ja tässä sitä ollaan, hereillä 12 tuntia myöhemmin. 😀

Vaikka elämme tällä hetkellä aika kurjaa aikaa, ja uutisissa on vain ja ainoastaan koronaviruksesta kertovia uutisia (voi, kunpa ne saisi piilotettua uutisvirrasta kokonaan), niin haluan oikeasti keskittyä vain kivoihin asioihin.

Ensinnäkin, minä muutin viikonloppuna uuteen asuntoon. Aloitin pakkaamisen kunnolla torstai-illalla, sain perjantaina avaimet, sain siirrettyä suurimman osan tavaroista perjantai-illalla uuteen kotiin ja nukuinkin ensimmäisen yön siellä jo. Lauantaiaamu alkoi sillä, kun paistoin sämpylöitä uudessa kodissa. Olisin ottanut hienon kuvan, kun syön aamupalaa laatikoiden päällä, mutta yön pimeinä tunteina olin kerennyt purkamaan jo tavarat paikoilleen. Lauantaina sain loput tavarat tänne ja iltaan mennessä olin purkanut nekin tavarat paikoilleen. Nyt pitäisi vielä saada parvekkeelta roudattua muuttolaatikot varastoon.
Ai vitsit on ollut kivaa olla uudessa kodissa, sytyttää kynttilöitä, syödä ruokaa kunnon ruokapöydän ääressä, rapsutella koiria ja käydä saunassa. Parasta. Tämä asunto tuntuu niin paljon isommaltakin kuin edellinen, onhan tässä se parikymmentä neliötä enemmän, parveke tuo toki muutaman neliön lisää tähän.

Toinen asia, josta olen iloinen näin korona-aikaan on se, että olen pystynyt tapailemaan tätä miestä nyt enemmän. Voi hyvin viettää pari päivää yhdessä, kun minun ei tarvitse käydä töissä ja hänenkin työnsä on sellaista, että on paljon vapaa-aikaa. Edelleen kutkuttaa ajatus siitä, että olen löytänyt tällaisen ihmisen. Ei olla kauheasti vielä mistään tulevaisuudesta puhuttu, vähän viittailtu tulevaan, mutta eihän tässä nyt mikään kiire edes ole, ollaan tunnettu vasta kuutisen viikkoa. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Ja mikä parasta. Kun yhdistää nuo molemmat jutut, niin mulla on ihminen kenelle tehdä ruokaa 😀 Vihaan tehdä vain itselleni ruokaa ja nyt mulla on parempi keittiö, jossa nautin kokkailuista. Tämä mies on myös auttanut minua laittamaan peilin ja sängynpäädyn paikoilleen uudessa kodissa ja tulee auttamaan minua myös kattolampun kanssa. Vitsit, kuinka iloinen sitä voi olla.

Onhan se myös ihan kivaa olla kotona, on saanut laitettua kotia, koirien ei ole tarvinnut olla yksin uudessa paikkaa ja mikäs täällä nauttia ”karanteenistä”. Olen pyrkinyt näkemään ihmisiä harvemmin, mutta kyllä minä tulen hulluksi jos en ihmisiä näe. Kaupassa käyntiä olen yrittänyt harventaa ja en mene kauppaan jonkun yksittäisen tuotteen takia. Onneksi on puhelimet, joilla voi soittaa videopuheluita perheen kanssa. Odotan kyllä sitä, että pääsisi takaisin töihin, ei tällainen hengailu ole kyllä mun juttu ollenkaan, vaikka ei tässä vielä ole ollut tekemisen puutetta. Jos minulla olisi ollut normaalisti töitä, niin en olisi varmastikaan saanut kotia laitettua niin äkkiä valmiiksi.

HEI KEVÄT

Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen postauksen jälkeen. Päätin, etten osta nyt asuntoa, sillä vaikka unelmien omakotitalo löytyi, pitäisi remontoida sitä melkoisen suurella rahalla. Katselin aika kauan myös kerrostaloasuntoja, ja yhdestä tein oikeasti tarjouksenkin. Onneksi en sitä saanut, olisihan se ollut tyytymistä kerrostaloasumiseen. En varsinaisesti nauti kerrostalossa asumisesta, mutta muutan parin viikon päästä Hirvensaloon takaisin. Kerrostalokaksio, lisäneliöitä yli 20, sauna, kunnon parveke, täydelliset lenkkimaastot, vuokra vain 20 euroa enemmän kuin täällä. Talo on rakennettu 2014, taloyhtiö on tuttu, asuin samassa taloyhtiössä entisen puolisoni kanssa. Pikkuhiljaa saa alkaa jo pakkaamaan tavaroita ja haluaisin tehdä ruokapöydän uuteen kotiin.

Monzan kanssa on ollut vähän murhetta. Hän rupesi ontumaan muutama viikko sitten ja päätin käyttää sen eläinlääkärillä. Hänen tassunsa kuvattiin ja viime viikon torstaina kävin hänen kanssaan leikkauksessa. Hän on ollut kyllä erittäin reipas potilas, hyvin pystyy juoksemaan kolmella tassulla ja virtaa riittää. Yritän pitää hänet levossa vielä tässä, ensi viikon maanantaina mennään poistamaan side ja tikit tassusta, ja kuukauden päästä leikkauksesta käymme vielä röntgenkuvissa, oliko leikkaus onnistunut.

Latasin joskus tammikuun lopussa taas Tinderin vaikka niin päätin, etten sitä enää lataa. Nautin vain omasta elämästäni ja koirien kanssa touhuamisesta, mutta tylsyyksissäni latasin sen. Tuli kuukausi sitten match yhden miehen kanssa, ja yllättävästi minua ei ahdistanut hänen kanssaan viestittely. Tapasimme tyyliin heti seuraavana päivänä ja olemme viestitelleet joka päivä, nähneet ehkä 2-3 kertaa viikossa, riippuen miten meidän työt menee ja meillä on ollut kivaa. Välillä olen onneni kukkuloilla ja välillä tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, ja pian mies sanoo, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä. Mikään hänen teoistaan ei kyllä viittaa siihen suuntaan ollenkaan, mutta vähän olen varuillani, en uskalla välttämättä antaa itsestäni kaikkea. En tiedä, mutta onnellinen olen tällä hetkellä tähän mitä minulla on. ❤

Olen innostunut tosissani hapanjuurileivästä. Ja vielä enemmän innostun, kun näen miten se toimii ja kun leipä onnistuu. Alkuun oli ehkä enemmän epäonnistuneita kuin onnistuneita leipiä, mutta nyt alkaa onnistua 🙂 Hoksasin eilen, kun katseltiin tämän miehen kanssa vanhoja instagram storyja, etten ole pitkään aikaan leiponut mitään makeaa, mutta ehkä tästä kun elämä alkaa olemaan onnellisempaa, ja on joku kuka niitä syö, niin alan leipomaan enemmän. Onhan se aikamoista terapiaa. 🙂 Vaikkei tarvitsisikaan terapiaa xd

Mutta, mites teidän alkuvuosi on mennyt?

Suurin haaveeni

A2C4B89F-B47C-48A7-BCAF-6A20A84A06E4D3D42F14-C687-4D13-94DC-697B43F61F66AF08F6EE-160F-4C4B-B7D9-1F945EFD33F2MeNaisten nettisivuilla on paljon erilaisia testejä, joita tekemällä oppii itsestään uusia asioita, tai ainakin saa ajan kulumaan. 😀 Tällä kertaa tein testin, jolla halutaan selvittää 12 kysymyksellä salainen haaveeni.

Testissä kysyttiin niin lempiväriä, lempieläintä (kuudesta eri vaihtoehdosta, joista mikään ei ollut koira) kuin mitä tykkään katsoa televisiosta ja vastaus oli tämä!

ONNI! Suurin haaveesi on olla onnellinen. Ei lainkaan hassumpi unelma!

Tämä pitää kyllä niin paikkansa. Hyvä alku ainakin, kun saan viettää koirien kanssa aikaa. Ne, jos jotkin, vähentää stressiä, saa nauttia ulkoilmasta ja ovat aina iloisia nähdessään minut – ja minä heidät, tietenkin! ❤

MONZA IS IN DA HAUZ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen koitti viimein se päivä, kun hain Monzan kotiin. Olin tosiaan pari (ehkä neljä) päivää miettinyt pääni sisällä, miksi ihmeessä haen tänne pennun, mutta pentu on maksettu ja lähdin hakemaan sitä töiden jälkeen. Jännitti, ahdisti ja Monzaakin varmasti jännitti, kun minä yritän ottaa sitä sieltä aitauksesta pois. Olin tosiaan ehkä 10-15 minuuttia kasvattajan luona, koska pääsin itse niin myöhään vasta lähtemään ja kello neljän ruuhkat… Ja kasvattajalla oli illaksi menoa, joten kirjoitimme vain sopimukset ja sitten minä lähdin pennun kanssa kohti kotia. Satoi alijäähtynyttä vettä, yritin pitää pentua paikoillaan samaan aikaan kun ajoin autoa. Ei mikään paras kombo, ja vielä kun Monzalta pääsi jännäkakka, hahah. Siinä sitten ajeltiin paskankäryssä kotiin ja tutustuttiin ensin kahdestaan, ja Onni tuli pian geimeihin mukaan. Vielä on vähän murinaa Onnin suunnalta, mutta uskon ja toivon, että heistä saadaan vielä kaverit. ❤

Minä menen seuraavaksi vasta viikon päästä töihin, joten meillä on aikaa täällä tutustua toisiimme, uusi tilanne tämä on meille kaikille. Mietin vain, saanko viikon kulutettua kotona aikaa 😀 Minulla kun tuppaa tulla tylsää, mutta tässä koiria katsellessa aika menee tosi äkkiä. Voin leipoa kakkuja ja tehdä käsitöitä, tervetuloa seurakseni 🙂

TOINEN KOIRA – OLENKO HULLU?!

Hellouuu! Tässä ollaan viime päivät oikeasti pohdittu sitä, että onko järkeä hankkia pentukoira tähän meidän – minun ja Onnin – niin mukavaan eloon, meillä on niin ihana elämä tällä hetkellä. Meillä on rytmi, Onni on tottunut kotiin ja ei stressaa sen kummemmin yksin ollessaan enää. Hän nukkuu niin kauan kuin minä, eikä hänellä ole kiire ulos aamuisin. Hänellä on hyvin harvoin enää vatsa ruikulilla, tunnen hänen tapansa jne.

Vähän jännittää, miten Onni tulee pennun kanssa toimeen, tänään juuri tapasimme naapurin koirat, joista toinen on vähän vanhempi kuin tuleva pentu, ja Onni suorastaan juoksi sitä karkuun! 😀 toivottavasti Onni tottuisi pentuun äkkiä, sillä en tiedä mitä sitten tekisin…
Toinen asia mikä huolettaa, on se, että riittääkö minulla rakkautta kahdelle koiralle. Onni on kahdeksan vuotta saanut olla ainokainen ja nyt pitäisi antaa tasapuolisesti rakkautta kahdelle koiralle… Voivoi, mihin minä olen pääni taas lykännyt. Tietenkin tiedän, että Onni tulee toivottavasti nauttimaan seurasta, varsinkin kun pentu kasvaa vähän isommaksi. Täytyy sanoa, että onneksi on pennun tulemisen jälkeen kokonainen viikko aikaa meillä kaikilla tottua elämään kolmihenkisenä perheenä! 🙈

hurjan jännittävää, mutta eikö uusien elämäntilanteiden kuulukin vähän jännittää?!?
Alla on kuva meidän tulevasta perheenjäsenestä. Kuva on kasvattajan ottama, joten copyright hänellä. Eikö oo söpö?!

0E4B8129-0194-4B6D-9E9F-B9B0B2B31B5B

ONNI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime aikoina olen ollut vähän allapäin. En tiedä mistä johtuu, rakastan syksyä ja pimeitä iltoja sekä syyssateita, mutta joku painaa mieltä. Minulla ei pitäisi olla mikään varsinaisesti huonosti. Minulla on hyvä työ, ihana koira (ja toinen tulossa), minulla on perheeseeni hyvät suhteet, paremmat kuin aikoihin.
Tuntuu, että parhaimmilla ja pitkäaikaisimmilla ystävilläni on omissa elämissään niin paljon muuta meneillään, ettei heillä ole aikaa minulle. Ja sitten joskus kun näemme, tuntuu se jotenkin pakotetulta. Tai toisaalta ei löydy sopivaa ajankohtaa kohdata ja olla läsnä.

Tällä viimeisimmällä viikolla olen tuntenut ulkopuolisuutta enemmän kuin muihin viikkoihin. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä se johtuu. Olen tällä viikolla tehnyt yövuoroa töissä, kun leipurimme on lomalla. Unirytmi on mennyt pahemmin sekaisin kuin aikoihin, en näe ketään. En töissä enkä vapaalla, kun kaikki muut nukkuu kun minä olen töissä ja kun muut ovat töissä niin minä nukun, tai yritän nukkua. Onnin vein isälleni näiksi kahdeksi leipuriviikoksi hoitoon, sillä hän ei varsinaisesti nauti siitä, että joutuu olemaan yöt yksin. Itselleni se on myös hyvä, ettei tarvitse yöllä lähteä ulkoiluttamaan koiraa ennen töitä. Koirasta on niin paljon seuraa ja sille nyt voi höpöttää omat fiilikset ja rapsuttaa ja kun näkee sen koiran ilon kun tulee kotiin. Parasta. Koiran kanssa tulee lähdettyä ulos ja nautittua ulkoilmasta.

Toivottavasti tuleva viikko menee nopeasti ja minä saan äkkiä koirani kotiin. Haen sen heti kun perjantaina lähden töistä aamulla kotiin.
Katsoin äsken Annika Ollilan postausta ”laatuaikaa luonnossa” ja päätin että tästä eteenpäin yritän tehdä viikottain koirien kanssa retken luontoon. Kolmen viikon kuluttua haen Onnille pikkusiskon kotiin ja siitä alkaa elämäni kahden koiran omistajana ❤ Jännittävä uusi vaihe alkaa!

Hauskaa viikonloppua ❤

Haaveena äitiys

Kun aloin seurustelemaan entisen avopuolisoni kanssa alkuvuonna 2010, tein tulevaisuudelleni aikajanan. 2012 kihloihin, siitä 2-3 vuoden päästä naimisiin ja ennen kuin olen täyttänyt kolmekymmentä, olen lapseni tehnyt. Ehkä 2-3 kappaletta.

No elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja olen iloinenkin siitä. Tällä hetkellä olen enemmän onnellinen kuin olin siinä parisuhteessa. Uskon ja toivon, että minä tulen vielä löytämään sen elämänkumppanin, jonka kanssa haluamme perustaa yhteisen perheen.

Olen lukenut vauva-/lapsiblogeja jo ties kuinka monta vuotta ja jotenkin haluaisin itse kokea sen onnen kun oma lapsi kehittyy ja hänen kanssa voi tehdä yhdessä. Vaikka luen paljon blogeja, joissa saa sen kuvitelman, että aina on kaikki onnellista ja ihanaa aikaa, tiedostan sen, että jokaisessa lapsiperheessä on myös itkuja ja surkeita hetkiä. Löysin juuri yhden blogin, missä kirjoittaja oli eronnut aviomiehestään ja lapsensa isästä, ja blogissaan avaa omaa tuskaansa siitä, että ei onnistunut siinä ydinperheessä, mutta yrittää elää normaalia elämää lapsensa takia. Ihastuin yhteen kuvaan, missä äiti ja lapsi on tehnyt remonttikaaoksen keskelle lokoisan pesän, jossa voivat köllötellä, ja lapsi näyttää onnelliselta ja iloiselta.

Ei sitä aikaisemmin ole pohtinut lapsen hankintaa, kun oli parisuhteessa. Sanotaan, että olen nyt viimeisen puoli vuotta havahtunut siihen, että olisi hienoa kokea se myös itse. Juuri kun ei ole parisuhteessa. Toivon vain, että joskus löydän itselleni sen puolison, jonka kanssa perustaa perhe.

Eilen menin veljen luokse kylään ja menimme yhdessä siellä naapuriin iltateelle. Siellä oli paikalla 6-vuotias tyttö, jonka kanssa olen viettänyt aikaa muutamia päiviä. Eilenkin halisimme, kun hänen piti mennä nukkumaan. Sydän pakahtuu.

Olen ollut tämän viikon isäni luona lapsuudenkodissani hoitamassa heidän koiriaan, kun he ovat reissussa ja aina täällä ollessani ajattelen, että täällä minä haluan kasvattaa omat lapseni. Olenkin isälleni sanonut, että haluan ostaa tämän talon heiltä pois jossain kohtaa. Sitä odotellessa huolehdinkin minun karvavauvasta, joka täytti syyskuun puolivälissä jo kahdeksan!

Mitkä on teidän suurimmat haaveet?

31A3BB69-7A0B-4C23-9713-41AE2BF09BE4

B6F98D1F-3A58-4549-B2FE-174646E07FAA

 

LOPPUKESÄN BUCKETLIST

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauheaa ajatella, että kesä alkaa pian olemaan lopuillaan. Pian alkaa elokuu! Minulle se ei tänä vuonna tarkoita mitään erityistä, sillä tänä syksynä en palaa kouluun. Työt jatkuu samanlaisena kuin tähänkin saakka, tempo vähän hiljenee, kun lomat loppuvat.

Minulle ei ole kertynyt palkallista lomaa vielä, joten yritän nauttia mahdollisimman paljon vapaapäivistä, kauniista ilmoista sekä läheisistä.

Siinä onkin minun numero 1. Viettää läheisten kanssa mahdollisimman paljon aikaa. En ole nähnyt parasta ystävääni pitkään aikaan. Haluaisin viettää hänen kanssaan rennon kesäpäivän vaikka piknikillä. Ihanat, kevyet herkut mukaan. Kuulostaa aika ihanalta vai mitä?

Olen haaveillut Ruisrockista ja monena vuonna, mutta en ole päässyt sinne, milloin ollut jotkut muut festarit (Jysäri 2016 ja Wanajafestit 2017) tai sitten viime kesänä olin töissä kuten tänäkin vuonna. Viime vuonna jäi kaikki festarit väliin, kun lähdin Muhun saarelle töihin kahdeksi kuukaudeksi, mutta tänä vuonna menen DBTL-festareille kolmeksi päiväksi! Tästä viikosta tuleekin musiikin täytteinen, sillä huomenna lähden ystävän kanssa katsomaan ex temporena Ed Sheerania! Tulemme keskiviikkona kotiin ja torstaina alkaakin dbtl. Loppuviikosta tuleekin rankka, sillä olen to-la aamuvuorossa töissä ja festarit kuitenkin kestää melko myöhään yöhön 😀 No kai sitä jaksaa muutaman päivän vähän vähemmilläkin unilla.

Yksi paikka, jossa haluan käydä tänä kesänä vielä, on NamiNamaste. Se kyllä menee elokuun lopulle, kun työtahti vähän hiljenee ja työkaverit ovat lomansa pitäneet. Se paikka oli niin ihana viime kesänä. Minä olen miettinyt kesällä paljon sitä paikkaa, kuinka ihana paikka se oli tehdä töitä ja ihanassa miljöössä ❤ Paljon tullut flashbackeja, miten siellä tehtiin joku asia ja millaiseksi huoneet laitettiin ennen vieraiden saapumista. Siellä haluan käydä.

Saan varmaan pitää palkattoman lomaviikon syyskuussa ja ajattelin ensin lähteä etelään jonnekin makaamaan aurinkoon, mutta tässä on tulossa niin paljon juttuja, joita täytyy ostaa/hankkia tämän vuoden puolella, ja kun koko kesä on sykitty paikasta toiseen ja pitkiä työpäiviä, niin josko sitä lähtisi viikoksi isäni mökille omaan rauhaan rauhoittumaan. Se kuulostaa tähän lähtöön täydelliseltä. Pystyisikö sitä olemaan ilman puhelinta ja tietokonetta viikon? Tietokone ei ole ongelma, mutta puhelin… Mutta aion yrittää!

Ja viimeinen asia, minkä aion tänä kesänä vielä tehdä, on ottaa Onni takaisin kotiin. Aion totuttaa hänet asumaan minun kanssani. Täällä on niin tylsää ilman häntä. Tulisi lähdettyä ulkoilemaan hänen kanssaan. Tulevaisuudessa haluaisin Onnille kaverin, mutta katsotaan nyt ensin se, miten hän sopeutuu tänne.

Kuvituksena aamiaista tältä aamulta. NamiNamasten aamiaissämpylöitä aamulla leivottuja, ne on niin hyviä! Ja auttaa lievittämään tuota Namaste-ikävää ❤ Mukavaa kaunista päivää teille!

I H A N A K E S Ä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vitsit, että kesä on mennyt nopeasti! Pian kolkutellaan jo elokuun ovia. Tämä kesä ollut todella työntäyteinen, on saanut paiskia töitä todella paljon. Kesäkuun olin leipomassa öisin ja nyt olen tehnyt kokin hommia samassa ravintolassa.

Nyt kesällä on ollut erittäin hektistä ja paljon töitä, vapaa-aikaa on ollut niukasti, joten Onni on asunut isälläni. Muutamia kertoja hän on ollut täällä kanssani ja silloin on ollut niin kivaa. Minulla ei ole tullut tylsiä hetkiä ja Onnin kanssa on tullut lähdettyä ulos. Aionkin nyt syksyllä ottaa hänet kotiin takaisin, totutellaan elämään taas kerrostalossa. Ja sitten kenties ensi vuoden alusta voisin ottaa hänelle koirakaverin, katsotaan! ❤

Täällä vietellään sinkkukesää, ja Tinderkin löytyy puhelimesta. Olen selaillut sitä monta kuukautta, josko sieltä löytyisi unelmieni mies. Olen käynyt muutamilla treffeillä sitä kautta ja toiset olivatkin mielestäni ihan unelmat, mutta miehestä ei ole kuulunut satunnaisia viestejä lukuunottamatta.
Joko miehien ulkonäkö ei ole miellyttänyt tai he eivät ole aloittaneet keskustelua (mäkin voisin, mutta…), joten päätin pistää Tinderin tauolle. Minä vakaasti uskon, että se unelmieni prinssi kenen kanssa perustaisin perheen tulee vastaan jossain muualla kuin netin kautta. Jotkut ovat löytäneet, esimerkiksi paras ystäväni, miehen sieltä, mutta itse näen sen erittäin epätodennäköisenä. En ole päättänyt kuinka kauan Tinder on tauolla, mutta nyt aion nauttia tästä omasta elämästä, kodista, töistä, ystävistä ja perheestä.
Totta kai välillä tulee ihan hirveä kaipuu siihen, että olisi joku kainalo, mihin mennä nukkumaan. Joku, jolle itkeä huonoja hetkiä (onneksi on perhe ja ystävät). Joku, kenen kanssa rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta. Välillä ajattelen, että jos en löydä itselleni kumppania, jääkö minulta perheen perustaminen kokonaan? Toivottavasti ei.

Nyt ajattelin ruveta testailemaan yhtä brownie-reseptiä, ennen kuin menen töihin. Mukavaa tiistai-päivää teille! ❤

MINUN VUORONI LOISTAA

Kymmenen vuotta sitten pääsin opiskelemaan Turun ammattikorkeakouluun tradenomiksi ja sain opinnot valmiiksi, ainoastaan opinnäytetyö jäi kirjoittamatta. Vuoden 2015 keväällä minut erotettiin koulusta, kun en enää hakenut lisäaikaa. Jäin kaupan alalle töihin, kunnes päätin sinä syksynä, että hankin itselleni tutkinnon. AMK-tutkinto ei kiinnostanut minua siinä kohtaa, ja huomasin Turun ammatti-instituutissa olevan vielä vapaita opiskelupaikkoja. Laitoin opinto-ohjaajalle viestiä ja pääsin haastatteluun ja sain opiskelupaikan. Jotenkin silloin ei vielä ollut aika vielä tarpeeksi kypsä minulle, ja päätin lykätä kouluun menoa vuodella. Vuosi 2016 tuli ja meni, kunnes kesällä 2017 juttelin opon kanssa ja sanoin, että nyt tulen jos vain on mahdollista vielä. Jännittihän se edelleen poistua tutusta ja turvallisesta työympäristöstä, varmoista tuloista, mutta jo ensimmäisten päivien aikana tiesin, että tämä on minun juttuni! Ajatuksenani oli opiskella vastaanottovirkailijaksi, mutta ravintola-ala vei mennessään. Kesä 2018 oli mahtava, pääsin Ravintola Mamiin töihin, Sikke Sumarin majataloon Viron Saarenmaalle, jossa olinkin melkein kaksi kuukautta. Sen reissun aikana totuttiin avopuolison kanssa asumaan erillään ja palattuani kotiin yhteiselo ei lähtenyt käyntiin ja päädyttiin eroon. Viime syksynä reissustani palattuani päätin, että paketoin myös ammattikorkeakoulu-opintoni. Laitoin lisähakemuksen kenties viidettä kertaa sisään ja kävin juttelemassa opolle. Sain lisäaikaa, ja loppu onkin historiaa.

Kahdet paperit, kokin sekä tradenomin, kädessä on hyvä aloittaa tämäkin harrastus uudestaan. Haaveissa olisi joskus perustaa oma kahvila, joten pystyn yhdistämään molemmat tutkinnot hyvin. Opinnäytetyönkin kirjoitin oman yrityksen perustaminen mielessä.

Kuka minä sitten olen? 29-vuotias, yhden koiran omistaja Turusta. Tällä hetkellä töiden vuoksi koira kuitenkin asuu maalla isäni luona. Työskentelen turkulaisessa ravintolassa kokkina sekä satunnaisesti leipurina! Unelma! Tällä hetkellä tuuraan leipuria, kun hän viettää ansaittua lomaansa! Aika mahtavaa, että sain jo heti valmistuttuani vakituisen työsuhteen hyvillä tunneilla. Töiden ohella leivon läheisille ja ystäville tilauksesta kakkuja ja muita leivonnaisia. Tekisi mieli leipoa koko ajan jotain myös muuten, mutta niitä ei syö ketään, itselleni ei ole pitkään aikaan maistunut makeat herkut. Mutta haluaisin leipoa!

Täällä vietellään sinkkukesää, ensimmäistä kertaa sitten ammattikorkeakoulun aloituksen, ja on kyllä ihan huippua. Näen ystäviä enemmän ja saan mennä ja tulla niin kuin huvittaa (kun ei ole edes nyt sitä koiraa täällä), tehdä niitä asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet kyllä parhaimmat mitkä olen saanut viettää. Tavannut samanhenkisiä ihmisiä, nähnyt monta ravintolaa, saanut huikeita kokemuksia niin ulkomailla kuin koti-Suomessakin. Tästä on hyvä lähteä kokemaan uusia juttuja, ja sen myötä aion kirjoittaa tännekin enemmän ❤

Olen onnellinen ❤

img_1048