Haaveena äitiys

Kun aloin seurustelemaan entisen avopuolisoni kanssa alkuvuonna 2010, tein tulevaisuudelleni aikajanan. 2012 kihloihin, siitä 2-3 vuoden päästä naimisiin ja ennen kuin olen täyttänyt kolmekymmentä, olen lapseni tehnyt. Ehkä 2-3 kappaletta.

No elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja olen iloinenkin siitä. Tällä hetkellä olen enemmän onnellinen kuin olin siinä parisuhteessa. Uskon ja toivon, että minä tulen vielä löytämään sen elämänkumppanin, jonka kanssa haluamme perustaa yhteisen perheen.

Olen lukenut vauva-/lapsiblogeja jo ties kuinka monta vuotta ja jotenkin haluaisin itse kokea sen onnen kun oma lapsi kehittyy ja hänen kanssa voi tehdä yhdessä. Vaikka luen paljon blogeja, joissa saa sen kuvitelman, että aina on kaikki onnellista ja ihanaa aikaa, tiedostan sen, että jokaisessa lapsiperheessä on myös itkuja ja surkeita hetkiä. Löysin juuri yhden blogin, missä kirjoittaja oli eronnut aviomiehestään ja lapsensa isästä, ja blogissaan avaa omaa tuskaansa siitä, että ei onnistunut siinä ydinperheessä, mutta yrittää elää normaalia elämää lapsensa takia. Ihastuin yhteen kuvaan, missä äiti ja lapsi on tehnyt remonttikaaoksen keskelle lokoisan pesän, jossa voivat köllötellä, ja lapsi näyttää onnelliselta ja iloiselta.

Ei sitä aikaisemmin ole pohtinut lapsen hankintaa, kun oli parisuhteessa. Sanotaan, että olen nyt viimeisen puoli vuotta havahtunut siihen, että olisi hienoa kokea se myös itse. Juuri kun ei ole parisuhteessa. Toivon vain, että joskus löydän itselleni sen puolison, jonka kanssa perustaa perhe.

Eilen menin veljen luokse kylään ja menimme yhdessä siellä naapuriin iltateelle. Siellä oli paikalla 6-vuotias tyttö, jonka kanssa olen viettänyt aikaa muutamia päiviä. Eilenkin halisimme, kun hänen piti mennä nukkumaan. Sydän pakahtuu.

Olen ollut tämän viikon isäni luona lapsuudenkodissani hoitamassa heidän koiriaan, kun he ovat reissussa ja aina täällä ollessani ajattelen, että täällä minä haluan kasvattaa omat lapseni. Olenkin isälleni sanonut, että haluan ostaa tämän talon heiltä pois jossain kohtaa. Sitä odotellessa huolehdinkin minun karvavauvasta, joka täytti syyskuun puolivälissä jo kahdeksan!

Mitkä on teidän suurimmat haaveet?

31A3BB69-7A0B-4C23-9713-41AE2BF09BE4

B6F98D1F-3A58-4549-B2FE-174646E07FAA

 

LOPPUKESÄN BUCKETLIST

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauheaa ajatella, että kesä alkaa pian olemaan lopuillaan. Pian alkaa elokuu! Minulle se ei tänä vuonna tarkoita mitään erityistä, sillä tänä syksynä en palaa kouluun. Työt jatkuu samanlaisena kuin tähänkin saakka, tempo vähän hiljenee, kun lomat loppuvat.

Minulle ei ole kertynyt palkallista lomaa vielä, joten yritän nauttia mahdollisimman paljon vapaapäivistä, kauniista ilmoista sekä läheisistä.

Siinä onkin minun numero 1. Viettää läheisten kanssa mahdollisimman paljon aikaa. En ole nähnyt parasta ystävääni pitkään aikaan. Haluaisin viettää hänen kanssaan rennon kesäpäivän vaikka piknikillä. Ihanat, kevyet herkut mukaan. Kuulostaa aika ihanalta vai mitä?

Olen haaveillut Ruisrockista ja monena vuonna, mutta en ole päässyt sinne, milloin ollut jotkut muut festarit (Jysäri 2016 ja Wanajafestit 2017) tai sitten viime kesänä olin töissä kuten tänäkin vuonna. Viime vuonna jäi kaikki festarit väliin, kun lähdin Muhun saarelle töihin kahdeksi kuukaudeksi, mutta tänä vuonna menen DBTL-festareille kolmeksi päiväksi! Tästä viikosta tuleekin musiikin täytteinen, sillä huomenna lähden ystävän kanssa katsomaan ex temporena Ed Sheerania! Tulemme keskiviikkona kotiin ja torstaina alkaakin dbtl. Loppuviikosta tuleekin rankka, sillä olen to-la aamuvuorossa töissä ja festarit kuitenkin kestää melko myöhään yöhön 😀 No kai sitä jaksaa muutaman päivän vähän vähemmilläkin unilla.

Yksi paikka, jossa haluan käydä tänä kesänä vielä, on NamiNamaste. Se kyllä menee elokuun lopulle, kun työtahti vähän hiljenee ja työkaverit ovat lomansa pitäneet. Se paikka oli niin ihana viime kesänä. Minä olen miettinyt kesällä paljon sitä paikkaa, kuinka ihana paikka se oli tehdä töitä ja ihanassa miljöössä ❤ Paljon tullut flashbackeja, miten siellä tehtiin joku asia ja millaiseksi huoneet laitettiin ennen vieraiden saapumista. Siellä haluan käydä.

Saan varmaan pitää palkattoman lomaviikon syyskuussa ja ajattelin ensin lähteä etelään jonnekin makaamaan aurinkoon, mutta tässä on tulossa niin paljon juttuja, joita täytyy ostaa/hankkia tämän vuoden puolella, ja kun koko kesä on sykitty paikasta toiseen ja pitkiä työpäiviä, niin josko sitä lähtisi viikoksi isäni mökille omaan rauhaan rauhoittumaan. Se kuulostaa tähän lähtöön täydelliseltä. Pystyisikö sitä olemaan ilman puhelinta ja tietokonetta viikon? Tietokone ei ole ongelma, mutta puhelin… Mutta aion yrittää!

Ja viimeinen asia, minkä aion tänä kesänä vielä tehdä, on ottaa Onni takaisin kotiin. Aion totuttaa hänet asumaan minun kanssani. Täällä on niin tylsää ilman häntä. Tulisi lähdettyä ulkoilemaan hänen kanssaan. Tulevaisuudessa haluaisin Onnille kaverin, mutta katsotaan nyt ensin se, miten hän sopeutuu tänne.

Kuvituksena aamiaista tältä aamulta. NamiNamasten aamiaissämpylöitä aamulla leivottuja, ne on niin hyviä! Ja auttaa lievittämään tuota Namaste-ikävää ❤ Mukavaa kaunista päivää teille!

I H A N A K E S Ä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vitsit, että kesä on mennyt nopeasti! Pian kolkutellaan jo elokuun ovia. Tämä kesä ollut todella työntäyteinen, on saanut paiskia töitä todella paljon. Kesäkuun olin leipomassa öisin ja nyt olen tehnyt kokin hommia samassa ravintolassa.

Nyt kesällä on ollut erittäin hektistä ja paljon töitä, vapaa-aikaa on ollut niukasti, joten Onni on asunut isälläni. Muutamia kertoja hän on ollut täällä kanssani ja silloin on ollut niin kivaa. Minulla ei ole tullut tylsiä hetkiä ja Onnin kanssa on tullut lähdettyä ulos. Aionkin nyt syksyllä ottaa hänet kotiin takaisin, totutellaan elämään taas kerrostalossa. Ja sitten kenties ensi vuoden alusta voisin ottaa hänelle koirakaverin, katsotaan! ❤

Täällä vietellään sinkkukesää, ja Tinderkin löytyy puhelimesta. Olen selaillut sitä monta kuukautta, josko sieltä löytyisi unelmieni mies. Olen käynyt muutamilla treffeillä sitä kautta ja toiset olivatkin mielestäni ihan unelmat, mutta miehestä ei ole kuulunut satunnaisia viestejä lukuunottamatta.
Joko miehien ulkonäkö ei ole miellyttänyt tai he eivät ole aloittaneet keskustelua (mäkin voisin, mutta…), joten päätin pistää Tinderin tauolle. Minä vakaasti uskon, että se unelmieni prinssi kenen kanssa perustaisin perheen tulee vastaan jossain muualla kuin netin kautta. Jotkut ovat löytäneet, esimerkiksi paras ystäväni, miehen sieltä, mutta itse näen sen erittäin epätodennäköisenä. En ole päättänyt kuinka kauan Tinder on tauolla, mutta nyt aion nauttia tästä omasta elämästä, kodista, töistä, ystävistä ja perheestä.
Totta kai välillä tulee ihan hirveä kaipuu siihen, että olisi joku kainalo, mihin mennä nukkumaan. Joku, jolle itkeä huonoja hetkiä (onneksi on perhe ja ystävät). Joku, kenen kanssa rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta. Välillä ajattelen, että jos en löydä itselleni kumppania, jääkö minulta perheen perustaminen kokonaan? Toivottavasti ei.

Nyt ajattelin ruveta testailemaan yhtä brownie-reseptiä, ennen kuin menen töihin. Mukavaa tiistai-päivää teille! ❤

MINUN VUORONI LOISTAA

Kymmenen vuotta sitten pääsin opiskelemaan Turun ammattikorkeakouluun tradenomiksi ja sain opinnot valmiiksi, ainoastaan opinnäytetyö jäi kirjoittamatta. Vuoden 2015 keväällä minut erotettiin koulusta, kun en enää hakenut lisäaikaa. Jäin kaupan alalle töihin, kunnes päätin sinä syksynä, että hankin itselleni tutkinnon. AMK-tutkinto ei kiinnostanut minua siinä kohtaa, ja huomasin Turun ammatti-instituutissa olevan vielä vapaita opiskelupaikkoja. Laitoin opinto-ohjaajalle viestiä ja pääsin haastatteluun ja sain opiskelupaikan. Jotenkin silloin ei vielä ollut aika vielä tarpeeksi kypsä minulle, ja päätin lykätä kouluun menoa vuodella. Vuosi 2016 tuli ja meni, kunnes kesällä 2017 juttelin opon kanssa ja sanoin, että nyt tulen jos vain on mahdollista vielä. Jännittihän se edelleen poistua tutusta ja turvallisesta työympäristöstä, varmoista tuloista, mutta jo ensimmäisten päivien aikana tiesin, että tämä on minun juttuni! Ajatuksenani oli opiskella vastaanottovirkailijaksi, mutta ravintola-ala vei mennessään. Kesä 2018 oli mahtava, pääsin Ravintola Mamiin töihin, Sikke Sumarin majataloon Viron Saarenmaalle, jossa olinkin melkein kaksi kuukautta. Sen reissun aikana totuttiin avopuolison kanssa asumaan erillään ja palattuani kotiin yhteiselo ei lähtenyt käyntiin ja päädyttiin eroon. Viime syksynä reissustani palattuani päätin, että paketoin myös ammattikorkeakoulu-opintoni. Laitoin lisähakemuksen kenties viidettä kertaa sisään ja kävin juttelemassa opolle. Sain lisäaikaa, ja loppu onkin historiaa.

Kahdet paperit, kokin sekä tradenomin, kädessä on hyvä aloittaa tämäkin harrastus uudestaan. Haaveissa olisi joskus perustaa oma kahvila, joten pystyn yhdistämään molemmat tutkinnot hyvin. Opinnäytetyönkin kirjoitin oman yrityksen perustaminen mielessä.

Kuka minä sitten olen? 29-vuotias, yhden koiran omistaja Turusta. Tällä hetkellä töiden vuoksi koira kuitenkin asuu maalla isäni luona. Työskentelen turkulaisessa ravintolassa kokkina sekä satunnaisesti leipurina! Unelma! Tällä hetkellä tuuraan leipuria, kun hän viettää ansaittua lomaansa! Aika mahtavaa, että sain jo heti valmistuttuani vakituisen työsuhteen hyvillä tunneilla. Töiden ohella leivon läheisille ja ystäville tilauksesta kakkuja ja muita leivonnaisia. Tekisi mieli leipoa koko ajan jotain myös muuten, mutta niitä ei syö ketään, itselleni ei ole pitkään aikaan maistunut makeat herkut. Mutta haluaisin leipoa!

Täällä vietellään sinkkukesää, ensimmäistä kertaa sitten ammattikorkeakoulun aloituksen, ja on kyllä ihan huippua. Näen ystäviä enemmän ja saan mennä ja tulla niin kuin huvittaa (kun ei ole edes nyt sitä koiraa täällä), tehdä niitä asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet kyllä parhaimmat mitkä olen saanut viettää. Tavannut samanhenkisiä ihmisiä, nähnyt monta ravintolaa, saanut huikeita kokemuksia niin ulkomailla kuin koti-Suomessakin. Tästä on hyvä lähteä kokemaan uusia juttuja, ja sen myötä aion kirjoittaa tännekin enemmän ❤

Olen onnellinen ❤

img_1048

TULEVAISUUDEN LEIPURI TÄÄLLÄ MOI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siis mä oon niin fiiliksissä. Rupesin yhtenä iltana googlettelemaan ranskalaisia leivonnaiskirjoja, ja päätin sellaisia metsästää tällä reissulla. Kysyin työkaverilta, missä täällä olisi kirjakauppa, mistä sellaisia voisin katsella. Hän sanoi, että läheisellä Auschan-kauppakeskuksessa on kattava kirjavalikoima, ja päätin että käyn siellä katsomassa. Kävin ensin keskustassa lenkillä ja päätin kävellä sieltä suoraan sitten tänne Auschaniin, mutta törmäsin matkalla tällaiseen pieneen kirjakauppaan, johon päätin sitten poiketa. Sieltä nämä minun kirjani ovat.

Tuota isoa valkoista Patisserie-kirjaa (Ferrandi Paris -koulun teos) olin katsonut myös ebaysta ja saisi sen tilattua muistaakseni myös adlibriksesta, mutta päätin sen ostaa täältä. Jotenkin kiva saada muisto tästäkin työkeikasta. Toinen oli ihan heräteostos, Pierre Hermén Macaron-kirja. Minulla on kyllä macaron-leivosten kanssa sellainen viha-rakkaus-suhde, ne ei ole oikein tykännyt onnistua minun tekeminä. Mutta nyt täytyy testata näitä kun on oikein koko kirja niistä.

Vitsit olin sen illan aikana niin iloinen kun nuo kirjat löysin. Ja heti aamulla ensimmäiseksi ne nähdessäni, hymyni leveni entisestään. Päätinkin siinä hetkessä, että aion vielä jossain vaiheessa opiskella itseni leipuri-kondiittoriksi, jollen nyt Ferrandi Paris -koulussa, niin eiköhän Turun ammatti-instituutti ole myös hyvä vaihtoehto. Ferrandi Paris -kouluun halutessani pitäisi olla vähän enemmän massia taskussa, laskeskelin että koulu kustantaisi 32 000 euroa ja se kestää vain puoli vuotta.

Tämä ostos myös vahvisti toisen matkalaukun ostamisen täältä kotimatkaa ajatellen. Näiden opusten yhteinen paino on yli kuusi kiloa! Nyt on siis kaksi laukkua ruumaan, mutta voi olla että lähettäisin nämä kuitenkin postilla kotiin. Saas nähdä. Otan kuitenkin käsimatkatavaroihin, että voin opiskella macaron-leivosten tekoa. 😀 Vitsi vitsi.

Ei ole enää pitkä aika täällä, reilun viikon päästä lähden Pariisiin viikonlopuksi ja sieltä sitten kotiin ja viimeiset rutistukset koulu(je)n kanssa. Kiireinen huhti-toukokuu tulossa. Mutta sitäkin parempi!! 🙂

TERKUT TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vitsit, oon ollut täällä jo pian viikon! Tällä hetkellä minulla hieman vapaata, ylläri kun täällä kirjoittelen, menen kyllä jo parin tunnin päästä takaisin hommiin! Kuten kerroin Saaran goes to France -blogissa, ravintolassa, jossa työskentelen, tehdään hyvin vähän itse paikan päällä. Harmittaa, kun olen tullut kuitenkin 2000 kilometrin päähän oppimaan ranskalaisesta keittiöstä, niin en pääse oppimaan sitä siellä. Mutta!
Kaikki minut tuntevat tietävät, että rakastan leipomista, erityisesti makeiden herkkujen leipomista. Täällä Ranskassa on hiukeita leivonnaisia, ransk. patisserie, ja minä aion tutustua ranskalaisiin leivonnaisiin vapaa-ajalla. Tähän kohtaan voisin laittaa sellaisen innostuneen tähtisilmäemojin. Tällä hetkellä vieressäni on teekuppi ja leipomosta aiemmin päivällä ostamani tarte citron meringuée ❤ Sellaisen teen ainakin heti kun pääsen kotiin.

Mistäköhän voisin löytää ranskankielisen patisserie-leivonnaiskirjan. Olen katsonut Suomessa pari kertaa ranskalaista kirjaa, jossa näitä ohjeita on, mutta ne ei ole kyllä vaikuttanut. Haluaisin ihka oikean RANSKALAISEN. Kaupasta sellaisen varmaan löydän! Täytyy käydä katsomassa! 🙂 Tää on kyllä taas sellainen postaus, missä ei oikein ole päätä eikä häntää.

Maanantain on vapaapäivä, ja menemme minun tutorin kanssa tutustumaan Saint-Nazaireen paremmin, kiva saada oma paikallinen opas tähän. Ihanaa! Muutenkin ravintolan työntekijät ovat ihania ja ystävällisiä. Vaikkei meillä ole yhteistä kieltä, ymmärrän jo vähän puheesta ja eleistä, mistä he puhuvat. Ravintolassa on esimerkiksi sellainen vanhempi herra, Éric, hän ei puhu englantia, mutta jotenkin vain ymmärrän häntä. En pysty vastaamaan hänelle, mutta ymmärrän häntä. Ylipäätään ranskalaisista ihmisistä, he ovat ystävällisiä. Muistan, kun maanantaina olin nousemassa junaan CDG-lentoasemalta, niin junasta oli juuri poistumassa perhe, jolla oli paljon kantamuksia, lasten istuimia ja monta laukkua. Moni ihminen auttoi heitä saamaan tavarat pois junasta ennen kuin juna lähtee. Hienoa yhteisöllisyyttä! Suomessa suurilta osin käveltäisiin vain ohi, eikä autettaisi.

Ajattelin myös tässä näiden viikkojen aikana käydä Pariisissa ❤ Se on kyllä sellainen rakkauden kaupunki, mutta uskon että näin sinkkunakin näen ja koen sen myös ihanana 🙂 Nyt mietin, että kannattaisiko mennä sinne täältä (ja tulla takaisin) vai ostaa uudet lentoliput ja jäädä pariksi päiväksi sinne ihan lopuksi? Tänään olen katsonut hotelleja, ja en tosiaan tiedä, edes mihin päin Pariisia kannattaa yöpyä. Paljon, paljon vaihtoehtoja! Eniten kiinnostaa varmaan nähtävyydet, Eiffel-torni, Sacre-Coeur, ym. En tiedä onko museoissa kauheasti minulle mitään, mutta kai se nyt Louvre täytyy käydä katsomassa ja etenkin Mona Lisa! No ei minulla ole kuitenkaan kuin kaksi päivää aikaa, katsotaan mitä kerkeän katsomaan ja mikä jää sitten seuraavaan kertaan. 🙂