Kymmenen vuotta sitten pääsin opiskelemaan Turun ammattikorkeakouluun tradenomiksi ja sain opinnot valmiiksi, ainoastaan opinnäytetyö jäi kirjoittamatta. Vuoden 2015 keväällä minut erotettiin koulusta, kun en enää hakenut lisäaikaa. Jäin kaupan alalle töihin, kunnes päätin sinä syksynä, että hankin itselleni tutkinnon. AMK-tutkinto ei kiinnostanut minua siinä kohtaa, ja huomasin Turun ammatti-instituutissa olevan vielä vapaita opiskelupaikkoja. Laitoin opinto-ohjaajalle viestiä ja pääsin haastatteluun ja sain opiskelupaikan. Jotenkin silloin ei vielä ollut aika vielä tarpeeksi kypsä minulle, ja päätin lykätä kouluun menoa vuodella. Vuosi 2016 tuli ja meni, kunnes kesällä 2017 juttelin opon kanssa ja sanoin, että nyt tulen jos vain on mahdollista vielä. Jännittihän se edelleen poistua tutusta ja turvallisesta työympäristöstä, varmoista tuloista, mutta jo ensimmäisten päivien aikana tiesin, että tämä on minun juttuni! Ajatuksenani oli opiskella vastaanottovirkailijaksi, mutta ravintola-ala vei mennessään. Kesä 2018 oli mahtava, pääsin Ravintola Mamiin töihin, Sikke Sumarin majataloon Viron Saarenmaalle, jossa olinkin melkein kaksi kuukautta. Sen reissun aikana totuttiin avopuolison kanssa asumaan erillään ja palattuani kotiin yhteiselo ei lähtenyt käyntiin ja päädyttiin eroon. Viime syksynä reissustani palattuani päätin, että paketoin myös ammattikorkeakoulu-opintoni. Laitoin lisähakemuksen kenties viidettä kertaa sisään ja kävin juttelemassa opolle. Sain lisäaikaa, ja loppu onkin historiaa.
Kahdet paperit, kokin sekä tradenomin, kädessä on hyvä aloittaa tämäkin harrastus uudestaan. Haaveissa olisi joskus perustaa oma kahvila, joten pystyn yhdistämään molemmat tutkinnot hyvin. Opinnäytetyönkin kirjoitin oman yrityksen perustaminen mielessä.
Kuka minä sitten olen? 29-vuotias, yhden koiran omistaja Turusta. Tällä hetkellä töiden vuoksi koira kuitenkin asuu maalla isäni luona. Työskentelen turkulaisessa ravintolassa kokkina sekä satunnaisesti leipurina! Unelma! Tällä hetkellä tuuraan leipuria, kun hän viettää ansaittua lomaansa! Aika mahtavaa, että sain jo heti valmistuttuani vakituisen työsuhteen hyvillä tunneilla. Töiden ohella leivon läheisille ja ystäville tilauksesta kakkuja ja muita leivonnaisia. Tekisi mieli leipoa koko ajan jotain myös muuten, mutta niitä ei syö ketään, itselleni ei ole pitkään aikaan maistunut makeat herkut. Mutta haluaisin leipoa!
Täällä vietellään sinkkukesää, ensimmäistä kertaa sitten ammattikorkeakoulun aloituksen, ja on kyllä ihan huippua. Näen ystäviä enemmän ja saan mennä ja tulla niin kuin huvittaa (kun ei ole edes nyt sitä koiraa täällä), tehdä niitä asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni.
Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet kyllä parhaimmat mitkä olen saanut viettää. Tavannut samanhenkisiä ihmisiä, nähnyt monta ravintolaa, saanut huikeita kokemuksia niin ulkomailla kuin koti-Suomessakin. Tästä on hyvä lähteä kokemaan uusia juttuja, ja sen myötä aion kirjoittaa tännekin enemmän ❤
Olen onnellinen ❤
Vanerista otin muistaakseni 18 millimetrin paksuista, koska halusin sen olevan tukeva, sillä tämä pääty seisoo sängyn ja seinän välissä. Emme viitsineet tehdä ylimääräisiä reikiä seiniin, joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Vanerikin sahattiin valmiin kokoiseksi Bauhausissa. Halusimme 120 cm korkean, koska sängymme korkeus oli 57 cm, ja päädyn korkeudeksi olimme ajatelleet 60 senttiä. Päädyn ja patjan korkeuden väliin jäi noin viiden sentin rako, muttemme halunneetkaan päätyä ihan patjaan kiinni.
Kun olimme sommitelleet napit ensin vaahtomuovipatjalle ja sen jälkeen vanerille, porasimme vaneriin reiät nappien paikoille. Tämän jälkeen niittasimme kankaan ensin noin 50 senttiä yläreunasta kiinni, jotta saimme patjan laitettua tähän muodostuneeseen ”pussiin”. Nidoimme suurimmat reunat kiinni ja aloimme laittaa nappeja kiinni. Me käytimme kaksinkertaista kalalankaa, mutta myöhemmin todettiin, että siima olisi tähän tarkoitukseen paljon parempi, kestävämpää. Saimme muutaman kerran vaihtaa langan kun se meni poikki. Ostin nappeja varten sellaisen 15 senttiä pitkän parsinneulan, sillä muuten ei olisi saanut mitenkään lankaa pujotettua vanerin ja patjan läpi. Kiitos siis Jätti-Rätin asiakaspalvelijalle, joka ystävällisesti tämän neuvoi, ei olisi tullut minulle mieleen 🙂 Ensin pujotettiin lanka vanerin, patjan ja kankaan läpi (oli hirmu vaikeaa päästä kankaan läpi). Sitten pujotettiin langan läpi nappi. Tämän jälkeen tultiin takakautta parsinneulan kanssa läpi silmukkapuoli edellä etupuolelle, jossa pujotettiin lanka silmään ja vedettiin se takapuolelle. Takapuolella laitettiin nappi vaneria vasten ja sidottiin kahdesti/kolmesti langat yhteen. Täytyy muistaa kiristää langat tiukalle, jotta nappi uppoaa patjaan. Toinen henkilö voi hellävaraen painaa nappia vähän sisään, jotta ei tarvitse niin paljon langasta vetää, silloin se menee helpommin poikki (kannattaa käyttää siimaa). Kun kaikki napit oli laitettu, niin niittasimme lopun kankaan kunnolla ja iloitsimme kättemme jäljestä.
Aikaa tähän itse tekemiseen meni yhteensä varmaan 2 tuntia. Rahaa meni yhteensä varmaan 160€, nappeihin 53€ (se pieni pussillinen erilaisia nappeja maksoi 3€), vaneri maksoi n.50e leikkauksineen, kangas ja patja maksoi kumpikin 30 euroa. Olisi ehkä tullut halvemmaksi ostaa esimerkiksi Ellokselta sängynpääty 139 eurolla, mutta itse tekeminen on niin paljon hauskempaa. Ja vielä kun Jarkkokin vähän innostui tekemisestä, niin oli vielä hauskempaa 🙂 Enemmän hän oli innoissaan siitä, kun minä olin niin onnessani tekemässä tätä.
ihana sunnuntai 