KOKO SUOMI LEIPOO

Olen nyt katsonut pari jaksoa Koko Suomi leipoo -ohjelmaa, ja olen ajatellut, että kokeilen niitä samoja juttuja tänne blogin puolelle? Onko ihan hölmö ajatus? Ajattelin ensiksi kokeilla sitruunatartalettia, sekä omenastruudeliä. Niitä ne nyt teki näissä jaksoissa? Sitten voisin selata Koko Suomi leipoo -reseptejä ja tehdä niitä vaikka kerran viikossa.

Mä ainakin innostuin. Arvatkaa mistä muusta asiasta olen innostunut? Lähden reilun kuukauden päästä Ranskaan vajaaksi kuukaudeksi. Suoritin viime syksynä, tai oikeastaan keväällä sellaisen kansainvälisyyskurssin ja sillä sain ”luvan” lähteä vaihtoon ulkomaille. Nyt se sitten koittaa minulla ja oon vähän fiiliksissä. Jos tässä on ollut vähän murhetta, niin on se hyvä päästä hetkeksi uusiin ympyröihin.

koko_suomi_leipoo

 

PATALEIPÄÄ JA KESKUSTELUA

6f6bd702-6b49-4b92-8152-cb23cee960590b0ddfe3-ccc6-4be1-b246-701fbb622bb3ea1521c3-93fc-433f-b899-c49502fe071dOlen jännittänyt tätä uutta vuotta kauheasti. Lähden reilun kuukauden päästä kuukaudeksi Ranskaan vaihtoon ja sieltä tultuani pitäisi kaapia kaksi koulua valmiiksi. Sen jälkeen onkin jännät paikat tiedossa, sillä en tosiaan tiedä mitä tehdä koulusta valmistuttuani.

Ja kun nyt on tullut niin siisti tarjous vastaan, ettei siitä edes kannattaisi miettiä kieltäytyvänsä. Haluan kokea uusia juttuja, mutta haluan myös järjellä pohtia näitä asioita. Joo, tällä hetkellä minun ei varsinaisesti tarvitse miettiä kuin itseäni (sinkkuja kun ollaan – kumma edes sanoa noin!) ja koiraa (ja koirakin voisi varmaan jäädä isäni luo asumaan ainakin hetkellisesti). Haluaisin keskustella asioista ystävieni ja perheeni kanssa, mutta tuntuu ettei kukaan tällä hetkellä pysty ajattelemaan sitä minun kannaltani, ainoastaan itsensä kannalta. Ironista tässä on se, että olen pystynyt Jarkolle näistä asioista puhumaan, eikä me olla enää yhdessä. Toki ystäviä. Tänään kävin äitini luona, ja hän rupesi jo sanomaan, että älä lähde sinne Ranskaan. Kaikki viime päivien stressi purkaantui siinä äidin ruokapöydän ääressä kyyneliin, kun kerroin haluavani kokemuksia. Nyt kun niitä on helppo hakea, varsinkin kun omaa rahaa ei tarvitse pahemmin siihen käyttää. Kyllä äitini ymmärsi sen, että sinne kannattaa lähteä ja sanoikin, että hän vaan rakastaa minua niin paljon, että toivoo että mitään pahaa ei sattuisi.

Oli kyllä kiva päästä puhumaan jollekin, kertoa omista tunteista ja itkeäkin vähän. Kyllä tämä tästä 🙂

Tein viikonloppuna pitkästä aikaa pataleipää ja otin siitä kuviakin 😀

YHDEKSÄNTOISTA

Niin se vuosi vaihtui. Taakse jäi muistorikas, mutta myös erittäin haastava vuosi. Sain kokea ammatillisesti paljon ja oma elämä heitti niin sanotusti härän pyllyä, kun parisuhde muuttui ystävyydeksi. Muutto itsekseen asumaan monen, monen vuoden jälkeen. Odotin innolla kaikkea sitä. Vajaan kahden kuukauden ”yksinasumisen” jälkeen muutan isäni luokse asumaan maaseudulle, vuokraan varaston, johon laitan isoimmat huonekalut.

Miksi muutan isäni luokse? Suurin syy sille on se, että todennäköisesti tulen olemaan tästä vuodesta melkein neljäsosan ulkomailla. Ei ole järkeä maksaa tänne 600 euroa kuukaudessa vuokraa. Siinä säästän pitkän pennin. Toinen syy muutolle on Onni. Onni saa olla siellä Oton ja Olgan kanssa, ei tarvitse olla päivisin yksin. Ja Onnilla on siellä itseni lisäksi myös isäni ja hänen naisystävänsä, jotka voivat Onnia myös hoitaa.

Kun saan säästettyä rahaa enemmän kuukaudessa, ajatuksissa olisi hankkia alkusyksystä itselleni oma pieni koti, johon voisimme Onnin kanssa muuttaa. Laskeskelin yhtenä päivänä, että maksoimme poikaystäväni kanssa reilussa kolmessa vuodessa vuokraa 37000 euroa. Se kuulostaa ihan älyttömältä summalta, ja mukava olisi jos sitä maksaisi itselleen.

Muutenkin vuonna 2019 haluan ”tutustua” itseeni paremmin, oppia kuuntelemaan omaa mieltä, ja hymyillä itselle enemmän. Millainen ihminen minä olen, kun ei ole toista siinä vierellä. Omaanlainen stepping out from a comfort zone, on se kun muutan isäni luo asumaan. Ei ole enää sellaista yksityisyyttä, en oikeastaan pysty nyt kokemaan sitä yksinasumisen ihanuutta. Miten niistä viidestä kuukaudesta selvitä? Aika menee kuitenkin tosi nopeasti ja syksy tulee pikemmin kuin osaamme edes kuvitella.

Valmistun koulusta alle viiden kuukauden päästä, ja pikku hiljaa täytyy pohtia mitä haluan tehdä työkseni toukokuussa ja viimeistään syksyllä? Millaiseen ravintolaan ja mihin?

Haluan myös tänä vuonna leipoa paljon ja kehittää tätä blogia, ottaa hienoja kuvia ja jakaa paljon reseptejä ym. Josko Kaneliässätkin pääsisi tekemään keikkoja..

Uskon, ja ennenkaikkea toivon, että tästä uudesta vuodesta tulee minun elämäni tähän astisista paras. Löydän itsestäni paljon uusia puolia ja tulen onnelliseksi.

Hyvää uutta vuotta ❤