KOTONA

9312DC25-8202-42A2-9830-BB8EB963552C

96B9E1D3-E200-4A08-BC5B-82E3FC5C2997

9ECD38A3-5E49-4B6C-9B1F-6CA2466FE252

B998F204-0852-4F4D-98E7-482A03440B28

6E5FF4E2-52B5-47C0-8DFE-63D276638416

 

Kello on 3.58. 2. huhtikuuta. Miten voi olla jo huhtikuu?! Uskomatonta, miten äkkiä aika kuluu täällä. Minä olen ollut nyt toista viikkoa lomautettuna, ja jonka takia päivärytmini on ihan retuperällä. Eilen menin nukkumaan puolilta öin, kello soitti vähän ennen kymmentä ja torkuttelin valehtelematta kaksi tuntia. Nousin klo 12, jotta voin mennä nukkumaan päiväunet 14-16.30. Ja tässä sitä ollaan, hereillä 12 tuntia myöhemmin. 😀

Vaikka elämme tällä hetkellä aika kurjaa aikaa, ja uutisissa on vain ja ainoastaan koronaviruksesta kertovia uutisia (voi, kunpa ne saisi piilotettua uutisvirrasta kokonaan), niin haluan oikeasti keskittyä vain kivoihin asioihin.

Ensinnäkin, minä muutin viikonloppuna uuteen asuntoon. Aloitin pakkaamisen kunnolla torstai-illalla, sain perjantaina avaimet, sain siirrettyä suurimman osan tavaroista perjantai-illalla uuteen kotiin ja nukuinkin ensimmäisen yön siellä jo. Lauantaiaamu alkoi sillä, kun paistoin sämpylöitä uudessa kodissa. Olisin ottanut hienon kuvan, kun syön aamupalaa laatikoiden päällä, mutta yön pimeinä tunteina olin kerennyt purkamaan jo tavarat paikoilleen. Lauantaina sain loput tavarat tänne ja iltaan mennessä olin purkanut nekin tavarat paikoilleen. Nyt pitäisi vielä saada parvekkeelta roudattua muuttolaatikot varastoon.
Ai vitsit on ollut kivaa olla uudessa kodissa, sytyttää kynttilöitä, syödä ruokaa kunnon ruokapöydän ääressä, rapsutella koiria ja käydä saunassa. Parasta. Tämä asunto tuntuu niin paljon isommaltakin kuin edellinen, onhan tässä se parikymmentä neliötä enemmän, parveke tuo toki muutaman neliön lisää tähän.

Toinen asia, josta olen iloinen näin korona-aikaan on se, että olen pystynyt tapailemaan tätä miestä nyt enemmän. Voi hyvin viettää pari päivää yhdessä, kun minun ei tarvitse käydä töissä ja hänenkin työnsä on sellaista, että on paljon vapaa-aikaa. Edelleen kutkuttaa ajatus siitä, että olen löytänyt tällaisen ihmisen. Ei olla kauheasti vielä mistään tulevaisuudesta puhuttu, vähän viittailtu tulevaan, mutta eihän tässä nyt mikään kiire edes ole, ollaan tunnettu vasta kuutisen viikkoa. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Ja mikä parasta. Kun yhdistää nuo molemmat jutut, niin mulla on ihminen kenelle tehdä ruokaa 😀 Vihaan tehdä vain itselleni ruokaa ja nyt mulla on parempi keittiö, jossa nautin kokkailuista. Tämä mies on myös auttanut minua laittamaan peilin ja sängynpäädyn paikoilleen uudessa kodissa ja tulee auttamaan minua myös kattolampun kanssa. Vitsit, kuinka iloinen sitä voi olla.

Onhan se myös ihan kivaa olla kotona, on saanut laitettua kotia, koirien ei ole tarvinnut olla yksin uudessa paikkaa ja mikäs täällä nauttia ”karanteenistä”. Olen pyrkinyt näkemään ihmisiä harvemmin, mutta kyllä minä tulen hulluksi jos en ihmisiä näe. Kaupassa käyntiä olen yrittänyt harventaa ja en mene kauppaan jonkun yksittäisen tuotteen takia. Onneksi on puhelimet, joilla voi soittaa videopuheluita perheen kanssa. Odotan kyllä sitä, että pääsisi takaisin töihin, ei tällainen hengailu ole kyllä mun juttu ollenkaan, vaikka ei tässä vielä ole ollut tekemisen puutetta. Jos minulla olisi ollut normaalisti töitä, niin en olisi varmastikaan saanut kotia laitettua niin äkkiä valmiiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s