HEI KEVÄT

Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen postauksen jälkeen. Päätin, etten osta nyt asuntoa, sillä vaikka unelmien omakotitalo löytyi, pitäisi remontoida sitä melkoisen suurella rahalla. Katselin aika kauan myös kerrostaloasuntoja, ja yhdestä tein oikeasti tarjouksenkin. Onneksi en sitä saanut, olisihan se ollut tyytymistä kerrostaloasumiseen. En varsinaisesti nauti kerrostalossa asumisesta, mutta muutan parin viikon päästä Hirvensaloon takaisin. Kerrostalokaksio, lisäneliöitä yli 20, sauna, kunnon parveke, täydelliset lenkkimaastot, vuokra vain 20 euroa enemmän kuin täällä. Talo on rakennettu 2014, taloyhtiö on tuttu, asuin samassa taloyhtiössä entisen puolisoni kanssa. Pikkuhiljaa saa alkaa jo pakkaamaan tavaroita ja haluaisin tehdä ruokapöydän uuteen kotiin.

Monzan kanssa on ollut vähän murhetta. Hän rupesi ontumaan muutama viikko sitten ja päätin käyttää sen eläinlääkärillä. Hänen tassunsa kuvattiin ja viime viikon torstaina kävin hänen kanssaan leikkauksessa. Hän on ollut kyllä erittäin reipas potilas, hyvin pystyy juoksemaan kolmella tassulla ja virtaa riittää. Yritän pitää hänet levossa vielä tässä, ensi viikon maanantaina mennään poistamaan side ja tikit tassusta, ja kuukauden päästä leikkauksesta käymme vielä röntgenkuvissa, oliko leikkaus onnistunut.

Latasin joskus tammikuun lopussa taas Tinderin vaikka niin päätin, etten sitä enää lataa. Nautin vain omasta elämästäni ja koirien kanssa touhuamisesta, mutta tylsyyksissäni latasin sen. Tuli kuukausi sitten match yhden miehen kanssa, ja yllättävästi minua ei ahdistanut hänen kanssaan viestittely. Tapasimme tyyliin heti seuraavana päivänä ja olemme viestitelleet joka päivä, nähneet ehkä 2-3 kertaa viikossa, riippuen miten meidän työt menee ja meillä on ollut kivaa. Välillä olen onneni kukkuloilla ja välillä tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, ja pian mies sanoo, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä. Mikään hänen teoistaan ei kyllä viittaa siihen suuntaan ollenkaan, mutta vähän olen varuillani, en uskalla välttämättä antaa itsestäni kaikkea. En tiedä, mutta onnellinen olen tällä hetkellä tähän mitä minulla on. ❤

Olen innostunut tosissani hapanjuurileivästä. Ja vielä enemmän innostun, kun näen miten se toimii ja kun leipä onnistuu. Alkuun oli ehkä enemmän epäonnistuneita kuin onnistuneita leipiä, mutta nyt alkaa onnistua 🙂 Hoksasin eilen, kun katseltiin tämän miehen kanssa vanhoja instagram storyja, etten ole pitkään aikaan leiponut mitään makeaa, mutta ehkä tästä kun elämä alkaa olemaan onnellisempaa, ja on joku kuka niitä syö, niin alan leipomaan enemmän. Onhan se aikamoista terapiaa. 🙂 Vaikkei tarvitsisikaan terapiaa xd

Mutta, mites teidän alkuvuosi on mennyt?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s