ihana sunnuntai

Olen katsellut monista blogeista tuollaisia pehmustettuja sängynpäätyjä ja aikani ihmeteltyäni päätin itsekin tarttua tuumasta toimeen. Kävin ostamassa Jätti-Rätistä kankaan ja napit, jyskistä vaahtomuovipatjan ja Bauhausista vaneria. Näiden lisäksi tarvitsin akkuporakoneen, pienen poranterän, nitojan ja niittejä, tussin, veitsen, lankaa ja pitkän parsinneulan.Vanerista otin muistaakseni 18 millimetrin paksuista, koska halusin sen olevan tukeva, sillä tämä pääty seisoo sängyn ja seinän välissä. Emme viitsineet tehdä ylimääräisiä reikiä seiniin, joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Vanerikin sahattiin valmiin kokoiseksi Bauhausissa. Halusimme 120 cm korkean, koska sängymme korkeus oli 57 cm, ja päädyn korkeudeksi olimme ajatelleet 60 senttiä. Päädyn ja patjan korkeuden väliin jäi noin viiden sentin rako, muttemme halunneetkaan päätyä ihan patjaan kiinni.
Kangasta ostin 200 x 140 cm, joka loppui alapäästä vähän kesken. Meillä siis näkyy vaneria vähän sängyn takaa, mutta sen saa päiväpeitolla hyvin piiloon. Sängynpäädyn leveydeksi tuli 160 cm, niinkuin sänkymme leveys on. Kangasta riitti runsaasti molempiin reunoihin.

Vaahtomuovipatjasta irrotimme ruudullisen kankaan pois ja leikkasimme veitsellä vaahtomuovin oikeaan kokoon , 160 x 60 cm. Rupesimme sommittelemaan meidän 20:lle napille paikat, ja saimmekin ne hyvin sopimaan. Pelkäsin, että napit loppuisi kesken, mutta niitä on juuri sopiva määrä. Olisin ehkä halunnut sellaisia itsepäällystettäviä nappeja, jotta napit olisi ollut samasta kankaasta kuin itse pääty. Jätti-Rätissä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi sellaisia nappeja, joten päätin hankkia makuuhuoneeseen vähän blingiä. Napit oli aika tyyriitä, 2,5€ kappaleelta (yhteensä 50€), mutta ovat kyllä nätit 🙂 Ostin kaupasta myös pussillisen erilaisia nappeja, jotta saan vanerin taakse lukittua pingotetut napit. En olisi muuten saanut solmittua niitä mitenkään, paitsi jos olisin porannut kahdet reiät vierekkäin. Kun olimme sommitelleet napit ensin vaahtomuovipatjalle ja sen jälkeen vanerille, porasimme vaneriin reiät nappien paikoille. Tämän jälkeen niittasimme kankaan ensin noin 50 senttiä yläreunasta kiinni, jotta saimme patjan laitettua tähän muodostuneeseen ”pussiin”. Nidoimme suurimmat reunat kiinni ja aloimme laittaa nappeja kiinni. Me käytimme kaksinkertaista kalalankaa, mutta myöhemmin todettiin, että siima olisi tähän tarkoitukseen paljon parempi, kestävämpää. Saimme muutaman kerran vaihtaa langan kun se meni poikki. Ostin nappeja varten sellaisen 15 senttiä pitkän parsinneulan, sillä muuten ei olisi saanut mitenkään lankaa pujotettua vanerin ja patjan läpi. Kiitos siis Jätti-Rätin asiakaspalvelijalle, joka ystävällisesti tämän neuvoi, ei olisi tullut minulle mieleen 🙂 Ensin pujotettiin lanka vanerin, patjan ja kankaan läpi (oli hirmu vaikeaa päästä kankaan läpi). Sitten pujotettiin langan läpi nappi. Tämän jälkeen tultiin takakautta parsinneulan kanssa läpi silmukkapuoli edellä etupuolelle, jossa pujotettiin lanka silmään ja vedettiin se takapuolelle. Takapuolella laitettiin nappi vaneria vasten ja sidottiin kahdesti/kolmesti langat yhteen. Täytyy muistaa kiristää langat tiukalle, jotta nappi uppoaa patjaan. Toinen henkilö voi hellävaraen painaa nappia vähän sisään, jotta ei tarvitse niin paljon langasta vetää, silloin se menee helpommin poikki (kannattaa käyttää siimaa). Kun kaikki napit oli laitettu, niin niittasimme lopun kankaan kunnolla ja  iloitsimme kättemme jäljestä.Aikaa tähän itse tekemiseen meni yhteensä varmaan 2 tuntia. Rahaa meni yhteensä varmaan 160€, nappeihin 53€ (se pieni pussillinen erilaisia nappeja maksoi 3€), vaneri maksoi n.50e leikkauksineen, kangas ja patja maksoi kumpikin 30 euroa. Olisi ehkä tullut halvemmaksi ostaa esimerkiksi Ellokselta sängynpääty 139 eurolla, mutta itse tekeminen on niin paljon hauskempaa. Ja vielä kun Jarkkokin vähän innostui tekemisestä, niin oli vielä hauskempaa 🙂 Enemmän hän oli innoissaan siitä, kun minä olin niin onnessani tekemässä tätä.