UNELMAKARTTAKIRJA

Vuodet menee niin kovaa vauhtia, ettei tässä oikein pysy mukana! Ikää tulee ensi viikolla mittariin jo 27 ja ikäkriisi on kovasti tulossa päälle. Okei, on se jo ollutkin jo jonkun aikaa, nimittäin neljänkymmenen ikävuoden kriisi. Juttelimme jo viime syksynä Jarkon kanssa jonkun elokuvaillan jälkeen, iästä ja meidän iästämme. Sanoin Jarkolle naurahdellen, että hän täyttääkin neljäkymmentä jo 13 vuoden kuluttua. Hän nauroi mulle takaisin, että ei siihen oikeasti ole kuin 10,5 vuotta (silloin). Iski hirveä kriisi minulle, että se olenkin minä, jolla vain kolmetoista vuotta ikään 40. Sen jälkeen ei ole varmaan mennyt päivääkään, jolloin en olisi pohtinut ikääni ja sitä mitä minä olen tähän mennessä saavuttanut. Lopputuloksena on ollut, kaiken pohtimani lisäksi lisää harmaita hiuksia. Enhän minä ole saavuttanut ”mitään”. Ainoa koulutukseni on ylioppilastutkinto vuodelta 2009, melkein valmiit paperit ammattikorkeakoulusta, mutta valmistumisen eteen en ole tehnyt elettäkään. Olen jämähtänyt samaan halpakauppaan kassalle, johon menin vuonna 2011 opintojeni aikana. Paikkakuntaa olen toki vaihtanut.
Se siitä. Siinä kaikki mitä olen saavuttanut elämältä. Muilla ikätovereilla on jo omistusasunnot, he ovat naimisissa tai menossa, ja jollain jo lapsiakin. Mutta ei meillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi minulla on ystäviä, jotka palauttavat minut maan pinnalle, sieltä syvimmistäkin syövereistä. He sanovat minulle, ettei voi tollaisiin asioihin jäädä kiinni. Eikä nuo edellämainitut oikeasti ole mitään kunnon kriteerejä jolla elämää pitäisi elää. Mutta näin olen ajatellut.

Minulla on työpaikka, josta saan palkkaa, ja jolla pärjään kuukaudesta toiseen. Minulla on aika helppo työpaikka, verrattuna siihen, että joku ottaa työnsä mukaan kotiin ja tekee niitä siellä ajatuksen tasolla ainakin. Minä voin jättää työn taakseni kun astun työpaikan ovesta ulos. Minulla on ihana koti, jossa tykkäämme asua. Meillä on täällä ihanat metsät, joissa juosta koiran kanssa. Minulla on ystäviä, joiden elämistä olen erittäin onnellinen, vaikka erilaisia elämiä elämmekin. Kaikki tekee niin kuin parhaaksi näkee. Ja olen onnellinen heidän puolestaan. Se on sitä oikeaa ystävyyttä. Minulla on mies, joka välittää minusta ja rakastaa minua. Meillä on mukava arki täällä omassa rauhassa, ja jopa joskus saamme viettää yhteisen vapaan viikonlopun. Meillä on koira, joka on ihana. Oikeasti meillä on kaikki hyvin. Huonomminkin voisi olla.
Me olemme pystyneet matkustamaan ja elämään vähän huoletontakin elämää. Minä oikeastaan nautin omasta elämästä tällaisena kuin se on tällä hetkellä. Minulla on usein aamupäivät vapaat, jolloin saan olla yksinäni kotona, voin tehdä niitä asioita joita haluan. Ei tarvitse kuunnella tai ajatella toista, mitä hän tekisi. Lähteä vähän myöhemmin koiran kanssa ulos ja nauttia hetken.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus on kuitenkin aika pimeä vielä. En tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni tulevaisuudessa. Sen tiedän, että tulen tekemään koko työurani luultavasti kaupassa, jollen pian loikkaa sieltä pois. Tekemään jotain mistä nautin. Mutta mitä se on? Se on todennäköisesti jotain asiakaspainoitteista työtä, ja olenkin päättänyt syksyllä mennä kouluun. Vaikka se on hyppy turvallisesta arjesta tiukempaan opiskelijaelämään niin nyt on sen aika. Koska jos en nyt lähde, niin en lähde varmaan ikinä.

Ehkä joskus meilläkin on omistusasunto jossain. Lapsista en osaa sanoa mitään, tällä hetkellä haluamme elää vain itseksemme ja nauttia toistemme seurasta ja matkustella kahdestaan. Koiran saa kuitenkin hoitoon vähän helpommin kuin pienen lapsen.

Aloitin viime viikolla UNELMAKARTTAKIRJA– verkkokurssille, jossa kuuden viikon aikana pyritään selvittämään itselle omat unelmat ja haaveet. Katsotaan, saako tämä kurssi selvennettyä minulle mitä minä haluan. Ettei tarvitse sitten nelikymppisenä miettiä mihin tämä elämä on mennyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvituksena toimii minun lemppari chillaus -soittolista, jota kuuntelen kun haluan rentoutua ja päästä ajatuksista pois. Parasta tämä on kun on vapaata ja saa rauhassa chillailla ja syödä aamiaista pitkän kaavan mukaan. Lukemalla vanhoja lehtiä saaden sisustusvinkkejä tai reseptivinkkejä. Parasta.

3 vastausta artikkeliin “UNELMAKARTTAKIRJA

  1. bambinaskelin

    Luin tätä sun artikkelii ja ajattelin – ihan ku oisin ite kirjottanut tän! Ainoo vaan, että mulla ei oo ikäkriisiä(vielä):D Toi Unelmakarttakirja kuulostaa kyl mielenkiintoselta, pitääpäs vilkasta sitä, kiitos tästä!:)

    Tykkää

    1. Saara

      Ihana että jollain muullakin on samanlaisia ongelmia kun mulla! Eiköhän me saada elämä hanskaan! Itellä ollut tää viikko ihan haipakkaa etten oo viel pahemmin kerenny tekee sieltä mitään, mutta viikonloppuna on vapaata! 🙂 Mukavaa viikonloppua ja ihanaa vappua sulle bambinaskelin 😍

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s