KOTONA

9312DC25-8202-42A2-9830-BB8EB963552C

96B9E1D3-E200-4A08-BC5B-82E3FC5C2997

9ECD38A3-5E49-4B6C-9B1F-6CA2466FE252

B998F204-0852-4F4D-98E7-482A03440B28

6E5FF4E2-52B5-47C0-8DFE-63D276638416

 

Kello on 3.58. 2. huhtikuuta. Miten voi olla jo huhtikuu?! Uskomatonta, miten äkkiä aika kuluu täällä. Minä olen ollut nyt toista viikkoa lomautettuna, ja jonka takia päivärytmini on ihan retuperällä. Eilen menin nukkumaan puolilta öin, kello soitti vähän ennen kymmentä ja torkuttelin valehtelematta kaksi tuntia. Nousin klo 12, jotta voin mennä nukkumaan päiväunet 14-16.30. Ja tässä sitä ollaan, hereillä 12 tuntia myöhemmin. 😀

Vaikka elämme tällä hetkellä aika kurjaa aikaa, ja uutisissa on vain ja ainoastaan koronaviruksesta kertovia uutisia (voi, kunpa ne saisi piilotettua uutisvirrasta kokonaan), niin haluan oikeasti keskittyä vain kivoihin asioihin.

Ensinnäkin, minä muutin viikonloppuna uuteen asuntoon. Aloitin pakkaamisen kunnolla torstai-illalla, sain perjantaina avaimet, sain siirrettyä suurimman osan tavaroista perjantai-illalla uuteen kotiin ja nukuinkin ensimmäisen yön siellä jo. Lauantaiaamu alkoi sillä, kun paistoin sämpylöitä uudessa kodissa. Olisin ottanut hienon kuvan, kun syön aamupalaa laatikoiden päällä, mutta yön pimeinä tunteina olin kerennyt purkamaan jo tavarat paikoilleen. Lauantaina sain loput tavarat tänne ja iltaan mennessä olin purkanut nekin tavarat paikoilleen. Nyt pitäisi vielä saada parvekkeelta roudattua muuttolaatikot varastoon.
Ai vitsit on ollut kivaa olla uudessa kodissa, sytyttää kynttilöitä, syödä ruokaa kunnon ruokapöydän ääressä, rapsutella koiria ja käydä saunassa. Parasta. Tämä asunto tuntuu niin paljon isommaltakin kuin edellinen, onhan tässä se parikymmentä neliötä enemmän, parveke tuo toki muutaman neliön lisää tähän.

Toinen asia, josta olen iloinen näin korona-aikaan on se, että olen pystynyt tapailemaan tätä miestä nyt enemmän. Voi hyvin viettää pari päivää yhdessä, kun minun ei tarvitse käydä töissä ja hänenkin työnsä on sellaista, että on paljon vapaa-aikaa. Edelleen kutkuttaa ajatus siitä, että olen löytänyt tällaisen ihmisen. Ei olla kauheasti vielä mistään tulevaisuudesta puhuttu, vähän viittailtu tulevaan, mutta eihän tässä nyt mikään kiire edes ole, ollaan tunnettu vasta kuutisen viikkoa. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Ja mikä parasta. Kun yhdistää nuo molemmat jutut, niin mulla on ihminen kenelle tehdä ruokaa 😀 Vihaan tehdä vain itselleni ruokaa ja nyt mulla on parempi keittiö, jossa nautin kokkailuista. Tämä mies on myös auttanut minua laittamaan peilin ja sängynpäädyn paikoilleen uudessa kodissa ja tulee auttamaan minua myös kattolampun kanssa. Vitsit, kuinka iloinen sitä voi olla.

Onhan se myös ihan kivaa olla kotona, on saanut laitettua kotia, koirien ei ole tarvinnut olla yksin uudessa paikkaa ja mikäs täällä nauttia ”karanteenistä”. Olen pyrkinyt näkemään ihmisiä harvemmin, mutta kyllä minä tulen hulluksi jos en ihmisiä näe. Kaupassa käyntiä olen yrittänyt harventaa ja en mene kauppaan jonkun yksittäisen tuotteen takia. Onneksi on puhelimet, joilla voi soittaa videopuheluita perheen kanssa. Odotan kyllä sitä, että pääsisi takaisin töihin, ei tällainen hengailu ole kyllä mun juttu ollenkaan, vaikka ei tässä vielä ole ollut tekemisen puutetta. Jos minulla olisi ollut normaalisti töitä, niin en olisi varmastikaan saanut kotia laitettua niin äkkiä valmiiksi.

HEI KEVÄT

Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen postauksen jälkeen. Päätin, etten osta nyt asuntoa, sillä vaikka unelmien omakotitalo löytyi, pitäisi remontoida sitä melkoisen suurella rahalla. Katselin aika kauan myös kerrostaloasuntoja, ja yhdestä tein oikeasti tarjouksenkin. Onneksi en sitä saanut, olisihan se ollut tyytymistä kerrostaloasumiseen. En varsinaisesti nauti kerrostalossa asumisesta, mutta muutan parin viikon päästä Hirvensaloon takaisin. Kerrostalokaksio, lisäneliöitä yli 20, sauna, kunnon parveke, täydelliset lenkkimaastot, vuokra vain 20 euroa enemmän kuin täällä. Talo on rakennettu 2014, taloyhtiö on tuttu, asuin samassa taloyhtiössä entisen puolisoni kanssa. Pikkuhiljaa saa alkaa jo pakkaamaan tavaroita ja haluaisin tehdä ruokapöydän uuteen kotiin.

Monzan kanssa on ollut vähän murhetta. Hän rupesi ontumaan muutama viikko sitten ja päätin käyttää sen eläinlääkärillä. Hänen tassunsa kuvattiin ja viime viikon torstaina kävin hänen kanssaan leikkauksessa. Hän on ollut kyllä erittäin reipas potilas, hyvin pystyy juoksemaan kolmella tassulla ja virtaa riittää. Yritän pitää hänet levossa vielä tässä, ensi viikon maanantaina mennään poistamaan side ja tikit tassusta, ja kuukauden päästä leikkauksesta käymme vielä röntgenkuvissa, oliko leikkaus onnistunut.

Latasin joskus tammikuun lopussa taas Tinderin vaikka niin päätin, etten sitä enää lataa. Nautin vain omasta elämästäni ja koirien kanssa touhuamisesta, mutta tylsyyksissäni latasin sen. Tuli kuukausi sitten match yhden miehen kanssa, ja yllättävästi minua ei ahdistanut hänen kanssaan viestittely. Tapasimme tyyliin heti seuraavana päivänä ja olemme viestitelleet joka päivä, nähneet ehkä 2-3 kertaa viikossa, riippuen miten meidän työt menee ja meillä on ollut kivaa. Välillä olen onneni kukkuloilla ja välillä tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, ja pian mies sanoo, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä. Mikään hänen teoistaan ei kyllä viittaa siihen suuntaan ollenkaan, mutta vähän olen varuillani, en uskalla välttämättä antaa itsestäni kaikkea. En tiedä, mutta onnellinen olen tällä hetkellä tähän mitä minulla on. ❤

Olen innostunut tosissani hapanjuurileivästä. Ja vielä enemmän innostun, kun näen miten se toimii ja kun leipä onnistuu. Alkuun oli ehkä enemmän epäonnistuneita kuin onnistuneita leipiä, mutta nyt alkaa onnistua 🙂 Hoksasin eilen, kun katseltiin tämän miehen kanssa vanhoja instagram storyja, etten ole pitkään aikaan leiponut mitään makeaa, mutta ehkä tästä kun elämä alkaa olemaan onnellisempaa, ja on joku kuka niitä syö, niin alan leipomaan enemmän. Onhan se aikamoista terapiaa. 🙂 Vaikkei tarvitsisikaan terapiaa xd

Mutta, mites teidän alkuvuosi on mennyt?

OMA KOTI VUONNA 2020?

Tänä vuonna täytän 30 vuotta, ja ajatuksissani olisi vihdoin hankkia oma koti. Kenties loppuelämän koti. Olen nyt pian vuoden asunut lähellä Turun keskustaa vuokralla. Asunnossani on 32 neliötä ja maksan vuokraa, vettä ja autohallipaikkaa liki 680 euroa kuukaudessa. Eihän se ole suuri hinta siitä, että asun reilun kilometrin päässä työpaikastani, Turun keskusta on kahden kilometrin päässä, näen ikkunastani Suomen Joutsenen sekä Kakolan. Näen tällä hetkellä myös talonrakennustyömaan, talon eteen valmistuu tällä hetkellä neljä eri kerrostaloa, ja jossain kohtaa ihan minun talon eteen nousee myös kaksi kerrostaloa.

Kaipuu on kuitenkin maaseudun rauhaan, jossa voin päästää koirat aamuisin ulos ovesta tekemään tarpeensa, kasvattamaan omat yrtit ja mitä kaikkea näitä nyt on. Varmaan virallisesti rupesin katsomaan asuntoja, kun Monza tuli taloon. Helpompi olisi opettaa Monza sisäsiistiksi kun voisin vaan pikaisesti heittää takin niskaan ja astua ovesta ulos, kun täältä ylimmästä kerroksesta lähteä sen kanssa pihalle. Myönnän, olen laiska. :’D

Oikotien ja Etuoven sivustot ovat olleet nyt siis viimeisen kuukauden pari aika ahkerassa käytössä. Ensin katsoin rivitaloja, sitten päädyin kerrostaloihin (why on earth?!) ja nyt päätin katsoa myös omakotitaloja. Paikalla ei varsinaisesti ole merkitystä, kunhan on Varsinais-Suomen sisällä, alle tunnin matkan päässä Turusta. En tosin halua muuttaa kauhean kauas omasta perheestä, joten olisi kiva, että olisi Turusta hieman matkaa Pohjoiseen, muuten tulisi esimerkiksi Salosta niin pitkä matka perheen luokse. Eli oikeasti olisi väliä mihin päin muuttaa.

Olen käynyt kahden pankin kanssa lainaneuvotteluja, ja molemmista sain lainalupauksen. Nyt olen katsellut taloja ja eilen näin minun loppuelämäni talon. Olen fiilistellyt sitä itsekseni, äitini kanssa, ystävien kanssa, eikä isänikään ollut sitä ihan järkyttävän paljon vastaan (se jos on jo jotain). Nyt pitäisi vaan välittäjään olla yhteydessä ja sopia näyttö sinne. I am in love! AND wish me luck ❤

Suurin haaveeni

A2C4B89F-B47C-48A7-BCAF-6A20A84A06E4D3D42F14-C687-4D13-94DC-697B43F61F66AF08F6EE-160F-4C4B-B7D9-1F945EFD33F2MeNaisten nettisivuilla on paljon erilaisia testejä, joita tekemällä oppii itsestään uusia asioita, tai ainakin saa ajan kulumaan. 😀 Tällä kertaa tein testin, jolla halutaan selvittää 12 kysymyksellä salainen haaveeni.

Testissä kysyttiin niin lempiväriä, lempieläintä (kuudesta eri vaihtoehdosta, joista mikään ei ollut koira) kuin mitä tykkään katsoa televisiosta ja vastaus oli tämä!

ONNI! Suurin haaveesi on olla onnellinen. Ei lainkaan hassumpi unelma!

Tämä pitää kyllä niin paikkansa. Hyvä alku ainakin, kun saan viettää koirien kanssa aikaa. Ne, jos jotkin, vähentää stressiä, saa nauttia ulkoilmasta ja ovat aina iloisia nähdessään minut – ja minä heidät, tietenkin! ❤

MONZA IS IN DA HAUZ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen koitti viimein se päivä, kun hain Monzan kotiin. Olin tosiaan pari (ehkä neljä) päivää miettinyt pääni sisällä, miksi ihmeessä haen tänne pennun, mutta pentu on maksettu ja lähdin hakemaan sitä töiden jälkeen. Jännitti, ahdisti ja Monzaakin varmasti jännitti, kun minä yritän ottaa sitä sieltä aitauksesta pois. Olin tosiaan ehkä 10-15 minuuttia kasvattajan luona, koska pääsin itse niin myöhään vasta lähtemään ja kello neljän ruuhkat… Ja kasvattajalla oli illaksi menoa, joten kirjoitimme vain sopimukset ja sitten minä lähdin pennun kanssa kohti kotia. Satoi alijäähtynyttä vettä, yritin pitää pentua paikoillaan samaan aikaan kun ajoin autoa. Ei mikään paras kombo, ja vielä kun Monzalta pääsi jännäkakka, hahah. Siinä sitten ajeltiin paskankäryssä kotiin ja tutustuttiin ensin kahdestaan, ja Onni tuli pian geimeihin mukaan. Vielä on vähän murinaa Onnin suunnalta, mutta uskon ja toivon, että heistä saadaan vielä kaverit. ❤

Minä menen seuraavaksi vasta viikon päästä töihin, joten meillä on aikaa täällä tutustua toisiimme, uusi tilanne tämä on meille kaikille. Mietin vain, saanko viikon kulutettua kotona aikaa 😀 Minulla kun tuppaa tulla tylsää, mutta tässä koiria katsellessa aika menee tosi äkkiä. Voin leipoa kakkuja ja tehdä käsitöitä, tervetuloa seurakseni 🙂

TOINEN KOIRA – OLENKO HULLU?!

Hellouuu! Tässä ollaan viime päivät oikeasti pohdittu sitä, että onko järkeä hankkia pentukoira tähän meidän – minun ja Onnin – niin mukavaan eloon, meillä on niin ihana elämä tällä hetkellä. Meillä on rytmi, Onni on tottunut kotiin ja ei stressaa sen kummemmin yksin ollessaan enää. Hän nukkuu niin kauan kuin minä, eikä hänellä ole kiire ulos aamuisin. Hänellä on hyvin harvoin enää vatsa ruikulilla, tunnen hänen tapansa jne.

Vähän jännittää, miten Onni tulee pennun kanssa toimeen, tänään juuri tapasimme naapurin koirat, joista toinen on vähän vanhempi kuin tuleva pentu, ja Onni suorastaan juoksi sitä karkuun! 😀 toivottavasti Onni tottuisi pentuun äkkiä, sillä en tiedä mitä sitten tekisin…
Toinen asia mikä huolettaa, on se, että riittääkö minulla rakkautta kahdelle koiralle. Onni on kahdeksan vuotta saanut olla ainokainen ja nyt pitäisi antaa tasapuolisesti rakkautta kahdelle koiralle… Voivoi, mihin minä olen pääni taas lykännyt. Tietenkin tiedän, että Onni tulee toivottavasti nauttimaan seurasta, varsinkin kun pentu kasvaa vähän isommaksi. Täytyy sanoa, että onneksi on pennun tulemisen jälkeen kokonainen viikko aikaa meillä kaikilla tottua elämään kolmihenkisenä perheenä! 🙈

hurjan jännittävää, mutta eikö uusien elämäntilanteiden kuulukin vähän jännittää?!?
Alla on kuva meidän tulevasta perheenjäsenestä. Kuva on kasvattajan ottama, joten copyright hänellä. Eikö oo söpö?!

0E4B8129-0194-4B6D-9E9F-B9B0B2B31B5B

ONNI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime aikoina olen ollut vähän allapäin. En tiedä mistä johtuu, rakastan syksyä ja pimeitä iltoja sekä syyssateita, mutta joku painaa mieltä. Minulla ei pitäisi olla mikään varsinaisesti huonosti. Minulla on hyvä työ, ihana koira (ja toinen tulossa), minulla on perheeseeni hyvät suhteet, paremmat kuin aikoihin.
Tuntuu, että parhaimmilla ja pitkäaikaisimmilla ystävilläni on omissa elämissään niin paljon muuta meneillään, ettei heillä ole aikaa minulle. Ja sitten joskus kun näemme, tuntuu se jotenkin pakotetulta. Tai toisaalta ei löydy sopivaa ajankohtaa kohdata ja olla läsnä.

Tällä viimeisimmällä viikolla olen tuntenut ulkopuolisuutta enemmän kuin muihin viikkoihin. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä se johtuu. Olen tällä viikolla tehnyt yövuoroa töissä, kun leipurimme on lomalla. Unirytmi on mennyt pahemmin sekaisin kuin aikoihin, en näe ketään. En töissä enkä vapaalla, kun kaikki muut nukkuu kun minä olen töissä ja kun muut ovat töissä niin minä nukun, tai yritän nukkua. Onnin vein isälleni näiksi kahdeksi leipuriviikoksi hoitoon, sillä hän ei varsinaisesti nauti siitä, että joutuu olemaan yöt yksin. Itselleni se on myös hyvä, ettei tarvitse yöllä lähteä ulkoiluttamaan koiraa ennen töitä. Koirasta on niin paljon seuraa ja sille nyt voi höpöttää omat fiilikset ja rapsuttaa ja kun näkee sen koiran ilon kun tulee kotiin. Parasta. Koiran kanssa tulee lähdettyä ulos ja nautittua ulkoilmasta.

Toivottavasti tuleva viikko menee nopeasti ja minä saan äkkiä koirani kotiin. Haen sen heti kun perjantaina lähden töistä aamulla kotiin.
Katsoin äsken Annika Ollilan postausta ”laatuaikaa luonnossa” ja päätin että tästä eteenpäin yritän tehdä viikottain koirien kanssa retken luontoon. Kolmen viikon kuluttua haen Onnille pikkusiskon kotiin ja siitä alkaa elämäni kahden koiran omistajana ❤ Jännittävä uusi vaihe alkaa!

Hauskaa viikonloppua ❤

Haaveena äitiys

Kun aloin seurustelemaan entisen avopuolisoni kanssa alkuvuonna 2010, tein tulevaisuudelleni aikajanan. 2012 kihloihin, siitä 2-3 vuoden päästä naimisiin ja ennen kuin olen täyttänyt kolmekymmentä, olen lapseni tehnyt. Ehkä 2-3 kappaletta.

No elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja olen iloinenkin siitä. Tällä hetkellä olen enemmän onnellinen kuin olin siinä parisuhteessa. Uskon ja toivon, että minä tulen vielä löytämään sen elämänkumppanin, jonka kanssa haluamme perustaa yhteisen perheen.

Olen lukenut vauva-/lapsiblogeja jo ties kuinka monta vuotta ja jotenkin haluaisin itse kokea sen onnen kun oma lapsi kehittyy ja hänen kanssa voi tehdä yhdessä. Vaikka luen paljon blogeja, joissa saa sen kuvitelman, että aina on kaikki onnellista ja ihanaa aikaa, tiedostan sen, että jokaisessa lapsiperheessä on myös itkuja ja surkeita hetkiä. Löysin juuri yhden blogin, missä kirjoittaja oli eronnut aviomiehestään ja lapsensa isästä, ja blogissaan avaa omaa tuskaansa siitä, että ei onnistunut siinä ydinperheessä, mutta yrittää elää normaalia elämää lapsensa takia. Ihastuin yhteen kuvaan, missä äiti ja lapsi on tehnyt remonttikaaoksen keskelle lokoisan pesän, jossa voivat köllötellä, ja lapsi näyttää onnelliselta ja iloiselta.

Ei sitä aikaisemmin ole pohtinut lapsen hankintaa, kun oli parisuhteessa. Sanotaan, että olen nyt viimeisen puoli vuotta havahtunut siihen, että olisi hienoa kokea se myös itse. Juuri kun ei ole parisuhteessa. Toivon vain, että joskus löydän itselleni sen puolison, jonka kanssa perustaa perhe.

Eilen menin veljen luokse kylään ja menimme yhdessä siellä naapuriin iltateelle. Siellä oli paikalla 6-vuotias tyttö, jonka kanssa olen viettänyt aikaa muutamia päiviä. Eilenkin halisimme, kun hänen piti mennä nukkumaan. Sydän pakahtuu.

Olen ollut tämän viikon isäni luona lapsuudenkodissani hoitamassa heidän koiriaan, kun he ovat reissussa ja aina täällä ollessani ajattelen, että täällä minä haluan kasvattaa omat lapseni. Olenkin isälleni sanonut, että haluan ostaa tämän talon heiltä pois jossain kohtaa. Sitä odotellessa huolehdinkin minun karvavauvasta, joka täytti syyskuun puolivälissä jo kahdeksan!

Mitkä on teidän suurimmat haaveet?

31A3BB69-7A0B-4C23-9713-41AE2BF09BE4

B6F98D1F-3A58-4549-B2FE-174646E07FAA

 

10 viimeistä asiaa, jotka googlasin

Olen lukenut eri blogeista näitä 10 viimeisintä asiaa, mitä olen googlettanut. Ajattelin tehdä tämän myös. Pääsette vähän ajatuksenjuoksuni matkaan. Siinä ei tosin ole päätä eikä häntää 😀

Ensimmäisenä ”Tiirikkala Turku lounas”. Nähdään huomenna ystävien kanssa ja päätettiin mennä lounaalle Tiirikkalaan, huomenna siellä on friteerattua kanaa ja ranskalaisia. My all time favorite! Olen oikeasti vielä nuorena aikuisena syönyt kanakorin ravintolassa aina kun mahdollista! Kenties se on huomenna vanhojen aikojen kunniaksi kanakori…

Toisena ”miten poistan instagram-tilini?” Minulla oli yksi tarpeeton instagram-tili, jonka halusin poistaa. Olin tehnyt sen blogiani silmällä pitäen, mutta totesin haluavani jatkaa omaa nimeäni kantavalla tilillä. Sinne on kuitenkin jo monta vuotta tullut jaettua kuvia.

”RGB color” kirjoitin, kun halusin löytää tietyn värin #numeron. Tein juuri uuden bannerin blogiin, josta tarvitsin tuon vaaleanpunaisen värin #numeron, joka on #FFABBF, jos siis haluatte tietää.

”Planner kalenteri”. Minä olen teettänyt monta vuotta jo omista kuvista kalenterin, mutta tällä hetkellä on kaupasta valmiina ostettu kalenteri. Josko tämän kalenterin jälkeen tilaisin omilla kuvilla taasen. Täytyy ottaa kyllä uusia kuvia ennen sitä!

”Ly Jürgesön”. Kyseessähän on Jari Litmasen vaimo ja vähän aikaa lueskelin heidän historiaansa. Tähän sain kimmokkeen Jari Litmasesta kertovasta uutisesta.

”Ohrid sää”. Isäni ja hänen puolisonsa lähtivät sunnuntaina reissuun Ohrid järvelle Makedoniaan ja halusin vähän tietää minkälainen sää siellä on.

”The Hustlers suomi”. Jennifer Lopezin uusin elokuva, joka tuli USA:ssa ensi-iltaan viikko kaksi sitten, ja haluaisin nähdä sen. Yritin etsiä tietoa, koska se tulisi täällä elokuviin. Ei haisua. Eikä JLo itsekään ole vielä kysymykseeni vastannut instagramin puolella 😀 Kumma homma.

”Kotipizza wiki”. Tämän googletin isän ja Päivin reissua ajatellen, keskusteltiin mitä he nyt missaavat kun lähtevät sinne. Kuulemma ainakin McDonaldsin, eikä Kotipizzaakaan Makedoniassa ole ollut. Ei sen puoleen, ovat sen verran liikkuvaisia ihmisiä, ettei heitä kumpikaan, ei Kotipizza tai Mäkkäri innosta.

”Agilityn MM-kisat 2019”. Turussa järjestettiin nämä kisat viime viikonloppuna ja katselin vähän aikatauluja. Työkaveri meni katsomaan niitä ja vähän sumplisin meidän aikatauluja kun sunnuntaina nähtiin.

Viimeisempänä muttei vähäisimpänä googletin ”Samu Haber”, ja tutkin hänen seurustelusuhteitaan ja nykyistä kumppania Etel Röhriä. Harmi, ettei Samu ole vapailla markkinoilla, täytyy siis ottaa yhteys Lauri Tähkään. 11. hakuna olisikin ollut ”Lauri Tähkän avioliitto”. 😀

Onhan se nyt kuuma mies?! Tulikuuma jopa.

31c69646-e8fa-4548-88ef-ce8fb3d356c2.png

LOPPUKESÄN BUCKETLIST

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauheaa ajatella, että kesä alkaa pian olemaan lopuillaan. Pian alkaa elokuu! Minulle se ei tänä vuonna tarkoita mitään erityistä, sillä tänä syksynä en palaa kouluun. Työt jatkuu samanlaisena kuin tähänkin saakka, tempo vähän hiljenee, kun lomat loppuvat.

Minulle ei ole kertynyt palkallista lomaa vielä, joten yritän nauttia mahdollisimman paljon vapaapäivistä, kauniista ilmoista sekä läheisistä.

Siinä onkin minun numero 1. Viettää läheisten kanssa mahdollisimman paljon aikaa. En ole nähnyt parasta ystävääni pitkään aikaan. Haluaisin viettää hänen kanssaan rennon kesäpäivän vaikka piknikillä. Ihanat, kevyet herkut mukaan. Kuulostaa aika ihanalta vai mitä?

Olen haaveillut Ruisrockista ja monena vuonna, mutta en ole päässyt sinne, milloin ollut jotkut muut festarit (Jysäri 2016 ja Wanajafestit 2017) tai sitten viime kesänä olin töissä kuten tänäkin vuonna. Viime vuonna jäi kaikki festarit väliin, kun lähdin Muhun saarelle töihin kahdeksi kuukaudeksi, mutta tänä vuonna menen DBTL-festareille kolmeksi päiväksi! Tästä viikosta tuleekin musiikin täytteinen, sillä huomenna lähden ystävän kanssa katsomaan ex temporena Ed Sheerania! Tulemme keskiviikkona kotiin ja torstaina alkaakin dbtl. Loppuviikosta tuleekin rankka, sillä olen to-la aamuvuorossa töissä ja festarit kuitenkin kestää melko myöhään yöhön 😀 No kai sitä jaksaa muutaman päivän vähän vähemmilläkin unilla.

Yksi paikka, jossa haluan käydä tänä kesänä vielä, on NamiNamaste. Se kyllä menee elokuun lopulle, kun työtahti vähän hiljenee ja työkaverit ovat lomansa pitäneet. Se paikka oli niin ihana viime kesänä. Minä olen miettinyt kesällä paljon sitä paikkaa, kuinka ihana paikka se oli tehdä töitä ja ihanassa miljöössä ❤ Paljon tullut flashbackeja, miten siellä tehtiin joku asia ja millaiseksi huoneet laitettiin ennen vieraiden saapumista. Siellä haluan käydä.

Saan varmaan pitää palkattoman lomaviikon syyskuussa ja ajattelin ensin lähteä etelään jonnekin makaamaan aurinkoon, mutta tässä on tulossa niin paljon juttuja, joita täytyy ostaa/hankkia tämän vuoden puolella, ja kun koko kesä on sykitty paikasta toiseen ja pitkiä työpäiviä, niin josko sitä lähtisi viikoksi isäni mökille omaan rauhaan rauhoittumaan. Se kuulostaa tähän lähtöön täydelliseltä. Pystyisikö sitä olemaan ilman puhelinta ja tietokonetta viikon? Tietokone ei ole ongelma, mutta puhelin… Mutta aion yrittää!

Ja viimeinen asia, minkä aion tänä kesänä vielä tehdä, on ottaa Onni takaisin kotiin. Aion totuttaa hänet asumaan minun kanssani. Täällä on niin tylsää ilman häntä. Tulisi lähdettyä ulkoilemaan hänen kanssaan. Tulevaisuudessa haluaisin Onnille kaverin, mutta katsotaan nyt ensin se, miten hän sopeutuu tänne.

Kuvituksena aamiaista tältä aamulta. NamiNamasten aamiaissämpylöitä aamulla leivottuja, ne on niin hyviä! Ja auttaa lievittämään tuota Namaste-ikävää ❤ Mukavaa kaunista päivää teille!