TULEVAISUUDEN LEIPURI TÄÄLLÄ MOI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siis mä oon niin fiiliksissä. Rupesin yhtenä iltana googlettelemaan ranskalaisia leivonnaiskirjoja, ja päätin sellaisia metsästää tällä reissulla. Kysyin työkaverilta, missä täällä olisi kirjakauppa, mistä sellaisia voisin katsella. Hän sanoi, että läheisellä Auschan-kauppakeskuksessa on kattava kirjavalikoima, ja päätin että käyn siellä katsomassa. Kävin ensin keskustassa lenkillä ja päätin kävellä sieltä suoraan sitten tänne Auschaniin, mutta törmäsin matkalla tällaiseen pieneen kirjakauppaan, johon päätin sitten poiketa. Sieltä nämä minun kirjani ovat.

Tuota isoa valkoista Patisserie-kirjaa (Ferrandi Paris -koulun teos) olin katsonut myös ebaysta ja saisi sen tilattua muistaakseni myös adlibriksesta, mutta päätin sen ostaa täältä. Jotenkin kiva saada muisto tästäkin työkeikasta. Toinen oli ihan heräteostos, Pierre Hermén Macaron-kirja. Minulla on kyllä macaron-leivosten kanssa sellainen viha-rakkaus-suhde, ne ei ole oikein tykännyt onnistua minun tekeminä. Mutta nyt täytyy testata näitä kun on oikein koko kirja niistä.

Vitsit olin sen illan aikana niin iloinen kun nuo kirjat löysin. Ja heti aamulla ensimmäiseksi ne nähdessäni, hymyni leveni entisestään. Päätinkin siinä hetkessä, että aion vielä jossain vaiheessa opiskella itseni leipuri-kondiittoriksi, jollen nyt Ferrandi Paris -koulussa, niin eiköhän Turun ammatti-instituutti ole myös hyvä vaihtoehto. Ferrandi Paris -kouluun halutessani pitäisi olla vähän enemmän massia taskussa, laskeskelin että koulu kustantaisi 32 000 euroa ja se kestää vain puoli vuotta.

Tämä ostos myös vahvisti toisen matkalaukun ostamisen täältä kotimatkaa ajatellen. Näiden opusten yhteinen paino on yli kuusi kiloa! Nyt on siis kaksi laukkua ruumaan, mutta voi olla että lähettäisin nämä kuitenkin postilla kotiin. Saas nähdä. Otan kuitenkin käsimatkatavaroihin, että voin opiskella macaron-leivosten tekoa. 😀 Vitsi vitsi.

Ei ole enää pitkä aika täällä, reilun viikon päästä lähden Pariisiin viikonlopuksi ja sieltä sitten kotiin ja viimeiset rutistukset koulu(je)n kanssa. Kiireinen huhti-toukokuu tulossa. Mutta sitäkin parempi!! 🙂

TERKUT TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vitsit, oon ollut täällä jo pian viikon! Tällä hetkellä minulla hieman vapaata, ylläri kun täällä kirjoittelen, menen kyllä jo parin tunnin päästä takaisin hommiin! Kuten kerroin Saaran goes to France -blogissa, ravintolassa, jossa työskentelen, tehdään hyvin vähän itse paikan päällä. Harmittaa, kun olen tullut kuitenkin 2000 kilometrin päähän oppimaan ranskalaisesta keittiöstä, niin en pääse oppimaan sitä siellä. Mutta!
Kaikki minut tuntevat tietävät, että rakastan leipomista, erityisesti makeiden herkkujen leipomista. Täällä Ranskassa on hiukeita leivonnaisia, ransk. patisserie, ja minä aion tutustua ranskalaisiin leivonnaisiin vapaa-ajalla. Tähän kohtaan voisin laittaa sellaisen innostuneen tähtisilmäemojin. Tällä hetkellä vieressäni on teekuppi ja leipomosta aiemmin päivällä ostamani tarte citron meringuée ❤ Sellaisen teen ainakin heti kun pääsen kotiin.

Mistäköhän voisin löytää ranskankielisen patisserie-leivonnaiskirjan. Olen katsonut Suomessa pari kertaa ranskalaista kirjaa, jossa näitä ohjeita on, mutta ne ei ole kyllä vaikuttanut. Haluaisin ihka oikean RANSKALAISEN. Kaupasta sellaisen varmaan löydän! Täytyy käydä katsomassa! 🙂 Tää on kyllä taas sellainen postaus, missä ei oikein ole päätä eikä häntää.

Maanantain on vapaapäivä, ja menemme minun tutorin kanssa tutustumaan Saint-Nazaireen paremmin, kiva saada oma paikallinen opas tähän. Ihanaa! Muutenkin ravintolan työntekijät ovat ihania ja ystävällisiä. Vaikkei meillä ole yhteistä kieltä, ymmärrän jo vähän puheesta ja eleistä, mistä he puhuvat. Ravintolassa on esimerkiksi sellainen vanhempi herra, Éric, hän ei puhu englantia, mutta jotenkin vain ymmärrän häntä. En pysty vastaamaan hänelle, mutta ymmärrän häntä. Ylipäätään ranskalaisista ihmisistä, he ovat ystävällisiä. Muistan, kun maanantaina olin nousemassa junaan CDG-lentoasemalta, niin junasta oli juuri poistumassa perhe, jolla oli paljon kantamuksia, lasten istuimia ja monta laukkua. Moni ihminen auttoi heitä saamaan tavarat pois junasta ennen kuin juna lähtee. Hienoa yhteisöllisyyttä! Suomessa suurilta osin käveltäisiin vain ohi, eikä autettaisi.

Ajattelin myös tässä näiden viikkojen aikana käydä Pariisissa ❤ Se on kyllä sellainen rakkauden kaupunki, mutta uskon että näin sinkkunakin näen ja koen sen myös ihanana 🙂 Nyt mietin, että kannattaisiko mennä sinne täältä (ja tulla takaisin) vai ostaa uudet lentoliput ja jäädä pariksi päiväksi sinne ihan lopuksi? Tänään olen katsonut hotelleja, ja en tosiaan tiedä, edes mihin päin Pariisia kannattaa yöpyä. Paljon, paljon vaihtoehtoja! Eniten kiinnostaa varmaan nähtävyydet, Eiffel-torni, Sacre-Coeur, ym. En tiedä onko museoissa kauheasti minulle mitään, mutta kai se nyt Louvre täytyy käydä katsomassa ja etenkin Mona Lisa! No ei minulla ole kuitenkaan kuin kaksi päivää aikaa, katsotaan mitä kerkeän katsomaan ja mikä jää sitten seuraavaan kertaan. 🙂

HYMYÄ JA ILOA

Nyt alkaa pikkuhiljaa elämä voittaa. Olen nyt kaksi kuukautta asunut isäni luona ja elämä siellä on ollut ajoittain aika raskasta. Pääsääntöisesti sen vuoksi, että olen tuntenut oloni ajoittain kodittomaksi, koska suurin osa minun omista tavaroistani on ollut pakattuna varastoon.

Olen myös tuntenut epävarmuutta tulevaisuudesta, mitä minun kannattaa tehdä, kun valmistun. Lähdenkö työskentelemään kesäksi Viroon, niin kuin viime vuonnakin, vai haenko täältä Suomesta itselleni työpaikan. Tai minullehan tarjottiin jo syksyllä työpaikkaa harjoittelupaikastani. Nyt työkuviotkin ovat selvillä ja sitä myöten myös asumiskuviot. Minä jään Turkuun töihin ja muutan toukokuun alusta Turkuun. Ihan uuteen asuntoon, josta on alle 1,5 kilometriä töihin ja alle 3 kilometriä keskustaan.

Niin ne palaset alkaa loksahdella paikoilleen. JTällä hetkellä istun lentokoneessa kohti Ranskaa, neljän viikon harjoittelujaksoa ranskalaisessa keittiössä. Tämä tulee hyvään saumaan, pääsen hetkeksi pois tutusta ympäristöstä ja annan isälleni ja hänen puolisolleen oman rauhan. Hah, paitsi että Onni jäi sinne haukkumaan 😀

Olen paljon ajatellut näitä kahta viimeistä vuotta, mitä kaikkea on tapahtunut ja millainen ihminen minusta on tullut. Olen ajatellut, että hyvä kun 29-vuotiaaksi saakka pääsen ja alan löytää itseni. Alan elämään tätä elämää itseäni varten, enkä kauheasti pohdi sitä, että mitä muut ajattelevat tai haluavat. Kerran me täällä ollaan ja yritetään elää niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin ajatellen ja kunnioittaen muita ihmisiä. Jokaiselle on se oma polku, jota kulkea, ei kenenkään elämä ole samanlaista kuin toisen. Suotta niitä vertailemaan. Olen senkin tässä oppinut viimeisten vuosien aikana.

Viimeisen viikonlopun aikana olen virnuillut paljon. Kun tämä matka on konkretisoitunut ja olen alkanut pakkaamaan tavaroita. Olen niin ylpeä itsestäni, että uskallan lähteä kokemaan tämän. Äsken kun lento lähti, kyyneleet tulivat silmiini. Minähän oikeasti uskalsin lähteä. Oon vaan niin onnellinen.

Tässä tällainen lyhyt katsaus minun elämääni nyt pienen hiljaiselon jälkeen.