VASTOINKÄYMISIÄ VASTOINKÄYMISTEN PERÄÄN

Heippa, kun pyhäinpäivänä kirjoitin parisuhteen loppumisesta, en todellakaan tiennyt mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Muutin marraskuun puolessa välissä ihanaan ullakkoasuntoon Marttiin. Ihana asunto ja ihana pohjaratkaisu, ei niin ihanat naapurit. Muuttopäivänä jo eräs naapuri tuli kesken muuton sanomaan, että jos pitää noin kovaa meteliä, niin aika äkkiä saa varoituksen. No unohdin sen joksikin aikaa. Tiedostin kuitenkin koko ajan, että koirani ei tule olemaan hiljaa tuolla alkuun kun sen jättää yksin. Enkä Onnia viitsinytkään jättää yksin sinne, kun lähdin harjoitteluun. Vein sen äitini ja siskoni luokse Raisioon joka päivä.

Ex-kumppanini muutti itsenäisyyspäivänä entisestä asunnostamme pois ja olin siellä hänen kanssaan yötä itsenäisyyspäivän vastaisen yön. Hain omalta asunnoltani työkalupakin, jolloin huomasin että joku ihana naapuri oli jättänyt minulle lapun, miten minun täytyy oppia uudelleen kävelemään, kun askellukseni kuuluu niin selkeästi ja miten vessahommat kuuluu alakerroksiin asti. Minä päätin, etten päivääkään siellä enää halua asua, olen nyt punkkaillut viimeisen viikon milloin äidilläni, isälläni ja milloin olen ajanut Loimaalle ystäväni luo nukkumaan. 😀 Nyt on meidän väliaikainen koti isälläni, jonne aion tuoda myös tavarani.

Tuon kirjeen jälkeen ollut vähän allapäin, ja onko se mikään ihmekään? Yritän nyt kuluvien parin viikon aikana saada lopullisesti tyhjäksi yhteisen asuntomme ja myös tämän ullakkokämpän, jotta voin keskittyä uuden asunnon etsintään ja sitten uuteen muuttoon.

On näihin viikkoihin mahtunut myös positiivisia asioita, harjoittelu loppui ja sain sieltä itselleni työpaikan! Huikeaa! Joskus olen ajatellut, että ravintolatyö (keittiö) ei ole minua varten, mutta tämän ravintolan keittiössä oli niin ihana ilmapiiri, joten työkin siellä sujui 🙂 Kävin myös Onnin kanssa trimmauksessa ja hänestä tuli vallan komea poika
a
0F27445E-216D-4B3A-8C32-03C9CC09FF0C

Toivottavavasti teillä ollut parempi joulukuun startti kuin minulla! Ei ole oikein joulufiilistä tullut näiden yllämainittujen juttujen takia, eikä myöskään sen takia, että on satanut koko ajan vettä! Saas nähdä, tuleeko tänne valkeaa joulua. Epäilen!

PUHELINADDIKTI

Heräsin tänään klo 8.00 ja olen menossa 23.15 nukkumaan. Kello on nyt siis 23.15, olen jo sängyssä ja puhelin kädessä naputan tätä viestiä. Olen ollut hereillä n. 15 tuntia. Iphoneen tuli viimeisimmän käyttöjärjestelmäpäivityksen jälkeen sellainen toiminto, jolla näkee kuinka paljon käyttää puhelinta. Kävin äsken katsomassa kuinka paljon puhelimella olen tänään ollut ja se on oikeasti hälyttävää. 5 tuntia ja 36 minuuttia. Se on kolmannes siitä ajasta kun olen ollut hereillä. Aamulla ensimmäiseksi täytyy katsoa some läpi, instan feedit ja storyt, facebook ja blogit, iltasanomat ja iltalehti. Ja tunnin kahden päästä uudestaan sama ruljanssi. Ihan kuin kahden tunnin kuluessa olisi paljon enemmän. Olen nostanut puhelinta 68 kertaa päivän aikana. Siis selannut näitä edellämainittuja juttuja. Mitä kaikkea olisi kerennyt tekemään tuon liki kuusi tuntisen aikana, mikä nyt on kulunut puhelinta selaillessa? Tehdä koulujuttuja, tehdä opinnäytetyötä, pakata tavaroita muuttoa varten ja viettää aikaa Onnin kanssa.

Onnista puheenollen, luin jostain, että omistajan jatkuva sometus tekee koiran surulliseksi – voi johtaa masennukseen. Koira tuntee olonsa yksinäiseksi, sosiaalinen side kärsii ja esiintyy käytöshäiriöitä. Varoittavia esimerkkejä voi olla ruokahaluttomuus ja lisääntynyt unen tarve. Olenkin tässä katsellut Onnin meininkiä, hän on erittäin innostunut kun tulemme kotiin, mutta tavaksi on tullut heti istua hetkeksi sohvalle ja ottaa se kirottu luuri käteen. Onni alkaa nukkua, Onni nukkuu aika paljon. Uskon, että näissä älypuhelimissa on se syy. Miten kannattaa katkaista tällainen luuririippuvuus? Puhelimiin tuli myös sellainen päivitys, että voit määrittää laitteelle ruutuajan, kuinka kauan eri appeja pystyt käyttämään, mutta kun aika tulee ns. täyteen, puhelin kysyi jotain, että jatketaanko sitä ruutuaikaa. Ja hups, niin sitä on taas enemmän aikaa käyttää sitä appia. Ihan hölmö homma. Lupaan nyt marraskuun aikana vähentää puhelimen käyttöä radikaalisti ja keskittyä enemmän koiraan ja opintoihin, ystäviin ja perheeseen. Taidan tästä heti lähteä Onnin kanssa lenkille (jatkoin tekstin kirjoittamista aamulla) ja nauttimaan tuosta ihanan harmaasta ilmasta 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KUN SÄ HYPPÄÄT KORKEALTA

Viimeisin päivitys on tehty Namasteesta, ja palasin koti-Suomeen jo seitsemän viikkoa sitten. Sittemmin elämä on kyllä muuttunut jokseenkin dramaattisesti ilman draamaa. Minä hain keväällä Namasteeseen, kun kumppanini kanssa oli ollut huonompi hetki. Ajattelin silloin, että on varmaan hyvä, että olemme erossa hetken, sitten arvostaa toista paljon enemmän. Kun matkaan lähdin heinäkuun viimeisinä päivinä, laitoin meistä kuvan instagramiin ”Viimeinen perhekuva vähään aikaan”, ja se on nyt oikeasti toistaiseksi viimeinen kuva meistä. Kun palasin Namasteesta, yhteiselo takkuili ja jatkui samanlaisena kuin keväälläkin. Keskustelimme aiheesta yhtenä iltana noin kuukausi sitten ja päätimme, että lähdemme eri teille. Se ratkaisu on ollut raastavin koko elämäni aikana, mutta uskon, että niin on tarkoitettu. Rakkaus löytyy vielä ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan, mutta aika on ajanut meidät ystäviksi. Ollaan päätöksen jälkeen keskusteltu asiasta moneen kertaan, ja olen sanonutkin, että meillä ei ole suhteessa ollut alamäkiä, vaan meidän tiemme ovat erkaantuneet, lähteneet eri suuntiin.

Minulla on niin monta rautaa tulessa, on koulua (itseasiassa kahta), on työssäoppimista, töitä ja nyt tässä kuussa on edessä vielä muuttokin. Olen sellaisessa murrosvaiheessa, etten oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Yli kahdeksan vuotta olen jakanut elämäni toisen kanssa ja pian se loppuu. Se ahdistaa tosi paljon. Mutta yritän ajatella aina positiivisesti, ja uskon, että tästä suunta on vain ylöspäin. Minä en tosiaan tiedä, mitä minä tulen koulusta valmistumisen jälkeen tekemään, en edes tiedä mihin kaupunkiin tulen asettumaan. Mutta odotan kaikkea innolla.

Jotenkin on enemmän inspiraatiota kirjoittamiselle kaiken tällaisen negatiivisen keskellä ja toivottavasti pystyn ja kerkeän tänne kirjoittamaan. Kunhan pääsen muuttamaan, tulee varmaan enemmän sisustus- ja DIY-postauksia (sydänsilmäemoji).

Mukavaa pyhäinpäivää ❤